Suomalaiset ongelmat

Facebook ja blogit antaisivat hyvinkin ymmärtää, että meillä suomalaisilla on ongelmia vaikka muille jakaa. Kaikkiallahan ongelmia on, mutta kovin harvoin blogeissakaan oikein todellisia ongelmia on otettu esille. En siis minä, eivätkä muutkaan bloggerit.

Jos nyt todellisuudessa aletaan ongelmia luetella, suuruusjärjestyksessä, jos niitä luetellaan, alkoholin pitäisi ihan ensimmäisenä olla, ja eiköhän sen jälkeen tulekin maastamuutto. En nyt rupea edes käsittelemään työttömyyttä enempää kuin työvoimapulaakaan, jotka molemmatkin ovat seurauksia vaikeasta taloustilanteesta, joka varmaan aiheutui muistakin kuin noista kahdesta mainitsemastani todella isosta ongelmasta. 

 Kuva: Erkki Tanttu

Aion nyt käsitellä sitten heti peräkkäin näitä kahta asiaa, sillä ihan oikeasti molemmat jutut ovat minulle tuttuja asioita ihan henkilökohtaisesti.

Otan nyt tässä ensimmäiseksi tapetille maastamuuton.

Luin erään englanninkielisen artikkelin, jossa kovasti ihmeteltiin, miten Suomella on varaa siihen, että noin 15 000 parhaassa työiässä olevaa ihmistä muuttaa vuosittain ulkomaille. Oikeasti meillä ei olekaan varaa siihen, mutta kun rasistinen maahanmuuttokeskustelu peittää alleen todelliset ongelmat, niin sallitaan paljon sellaista, johon meillä ei olisi varaa. En minä nyt oikeasti ole rajoja sulkemassa kumpaankaan suuntaan, mutta jos asiaan paneuduttaisiin asiallisesti, niin ehkä jotain voitaisiin tehdä.

Taas mädättäjä mädättää, mutta asiaa pahentaa se, että muuttajista suurin osa on korkeasti koulutettuja ihmisiä, joiden koulutus on maksanut melkein magneettia, ja suurimmaksi osaksi sen on maksanut Suomen valtio. Niin niin! Kyllä minäkin itseni hieman maanpetturiksi tunsin, kun tekun jälkeen menin Ruotsiin töihin ja vein sinne sen vähäisen osaamiseni, minkä kuuden vuoden ammatillinen koulutus oli siihen mennessä jo vaatteisiin tartuttanut. Minun kohdallani se ei silloin vielä ehkä kerennyt tekemään sitä sataa tuhatta, jonka olen keskimääräiseksi hinnaksi laskenut, sillä suurimman osan koulutuksestani hankin vasta myöhemmin, ja luulen sen myös maksaneeni ihan täällä kotimaassa. Se sai minut kuitenkin ajattelemaan asioita ja saa myös kritisoimaan maastamuuttoa. Minun matematiikkani mukaan 15.000 maastamuuttajaa aiheuttaa todellisia ongelmia, joita ei voida poistaa muutaman tuhannen maahanmuuttajankaan avulla. Näin siitäkin huolimatta, että myös monet näistä ovat hyvin korkeasti koulutettuja.

Tätä epätasapainoa voitaisiin tietysti parantaa sillä ”maahanmuuttokriittisyydellä,” jonka oletan tarkoittavan niiden toimenpiteiden korjaamista, jotka ovat hankaloittaneet ihmisten kotoutumista tänne.

Vähän tietysti ihmetystä herättää, että ”kriittiset” käyttäytyvät kuin rasistit, mutta eihän se totta voi olla. Eihän Suomessa rasisteja ole, on vain joitakin tänne muuttaneita ”mutakuonoja, mulliturpia, ählämeitä, raiskaajia ja muita rikollisia.”  Niitähän me emme tänne ole halunneet, sillä niitä on ihan omasta takaa tarpeeksi.

Henkilökohtaisesti en ole vastustanut ketään ulkomaalaista, paitsi aikoinani kehässä, jos satuin sinne joutumaan jonkun vierasmaalaisen kanssa. Kyllä jälkeenpäin oltiin kuitenkin kavereita. Minä kun luulin, että se kuului asiaan ja että ulkomaalaiset ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin suomalaisetkin.

Isäni sen sijaan oli toista maata. Ihan oikeasti hän torrakko ojossa vastusti Suomeen ilman viisumia pyrkineitä maahantulijoita, joskus 30-40-luvuilla. Aina olen luullut, että se oli sitä oikeaa isänmaan puolustamista. Tuskinpa hänkään olisi haavoittunut kahdesti, jos olisi hoksannut, että pelkkä hävyyttömyyksien kirjoittaminekin kantaa nimeä ”isänmaan puolustaminen”. Olli Immonenkin on siis oikea isänmaan ystävä, jonka kuitenkin kannattaisi lukea, mitä Jari Tervo on tästä asiasta sanonut. Ihan hyvin voi olla, että Tervo on väärässä, mutta jotenkin meillä on kovasti yhtenevät ajatukset tästä asiasta.