Monet meistä muistavat SKDL:n
kansanedustaja Hertta Kuusisen. Kommunisti Otto-Ville Kuusisen tyttären, joka
eduskunnassa toisteli isänsä latteuksia ja nousi niiden avulla joltiseenkin
kuuluisuuteen, mutta jo kysyit mitä Hertta Kuusinen oli tehnyt, ei siihen
oikeastaan kukaan pystynyt vastaamaan. Hertta Kuusisen suurin ansio oli, että
hän oli isänsä tytär. Isäkin oli vain neuvostojohtajien marionetti, kun elettiin
aikaa, jolloin vielä kuviteltiin, että Suomesta tulisi osa suurta ja mahtavaa
Neuvostoliittoa.
Vitsien kohteeksi joutuminen - tai
pääseminen - saattoi monelle poliitikolle merkitä joko tuhoa tai nousua. Tämä
riippui paitsi siitä, miten henkilö itse niihin suhtautui ja mitä hän
todellisuudessa oli saanut aikaan.
Otto-Ville Kuusisesta en kovin
monia vitsejä ole kuullut, mutta eräs kertoo hänen puvunhankintamatkastaan.
Siihen aikaan oli tapana, että ainakin miesten puvut teetettiin räätälillä.
Myös kankaita oli vaikea saada, mutta suhteittensa avulla Otto-Ville oli
onnistunut hankkimaan pien erän ”mustasta pörssistä.” Rikollistahan se oli,
mutta menneinä aikoina noudatettiin samaa käytäntöä kuin osittain nykyisinkin. Rikollisella
ja rikollisella on eroa.
Kuusinen vei pukukankaan
helsinkiläiselle vaatturille, mutta pyöriteltyään kangasta tämä lopulta totesi,
ei tästä tule pukua. Kangasta on yksinkertaisesti liian vähän. Kiukuissaan
Kuusinen sieppasi kankaan ja matkusti saman tien Moskovaan, jossa hänelle tehtiin
puku tästä kankaasta. Todistaakseen kommunistisen järjestelmän paremmuuden
kuusinen palasi Helsinkiin, puki tuon puvun päälleen ja meni saman vaatturin
luokse. ”Katsokaa nyt mestari, kommunistisessa järjestelmässä onnistuu sekin
mikä täällä ei.” Vaatturi katseli hetken
pukua, mutta ei kehdannut ruveta sitä moittimaan asiakkaalle, totesi vain
ykskantaan: ”Niin, herra Kuusinen, täällä te olette hyvin suuri mies, mutta
Moskovassa tosi pieni.”
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Pitkäaikainen ministerimme Ahti
Karjalainen joutui usein kielitaitonsa takia pilailun kohteeksi, vaikka ei
Ahdin kielitaidossa niin kovin suuri puutteita ollut. Ääntäminen oli kankeaa
niin kuin meillä useimmilla suomalaisilla, mutta hyvinhän Ahti ulkomaiden
päämiestenkin kanssa toimeen tuli.
Tosi oli, että joskus 70-luvulla
Ruotsin nuori kuningas oli Ahdin kanssa fasaanijahdissa Hämeenlinnan lähellä
Harvialassa. Kun televisiossa selostettiin tätä tapaamista, näytettiin kuvaa
jossa fasaanirivin päässä oli yksi harakka. Hetihän siitä alettiin vitsailla,
että miten se oli sinne joutunut. Selitykseksi tarjottiin muun muassa Ahdin
kielitaidon aiheuttamaan erehdystä.
Ahti ja kuningas seisoivat
vierekkäin, kun harakka pyrähti paikalle. ”Vilken lintu”, kysäisi Ahti
kuninkaalta, joka ei heti ymmärtänyt suomalaisittain lausuttua sekakielistä
kysymystä ja tedusteli: ”Va saa Ni…?” Silloin Ahti ampui ja harakka joutui muun
saaliin joukkoon. Fasaanihan se, koska kuningas oli niin sanonut.
Poliitikoista voitaisiin jo nyt
kirjoittaa kokonainen vitsikirja ja on kai kirjoitettukin. Ahti Karjalaisen
lisäksi hyviä vitsin aiheita ovat presidentti Kekkonen, ulkoministeri Paavo
Väyrynen sekä Eino Poutiainen, Veikko Vennamo ja Timo Soini.
Timo Soini elää vahvasti vielä tätä
päivää, niin että vitsit luultavasti ajoittuvat hieman myöhempään aikaan,
kunnes kansakunnan muisti hieman hämärtyy ja värittyy. Kaikille noille
luettelemilleni henkilöille on kuitenkin yhteistä se, että he ovat tai ovat
olleet merkittäviä poliitikkoja.
Jos poliitikosta ei edes
jälkikäteen tehdä vitsejä, hän on itse ollut vitsi jo politiikassa ollessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti