Minä ja maailman uskonnot

Suurin osa maailman uskonnoista perustuu ajatukseen, että on olemassa joku korkeampi voima, joka pyörittää tätä järjestelmää. Toinenkin yhteinen tekijä on, nimittäin halu olla oikeassa. Maailmassa on satoja uskontoja, joten ”oikeassa olevien” määrä on moninkertainen siihenkin verrattuna. Ainut absoluuttinen totuus tässäkin asiassa on se, että kyse on uskosta, kuten nimityskin kertoo, ei siis tiedosta, vaikka moni niin julistaa.

Minä olen kristitty ja yritän elämässäni soveltaa kristittyjä periaatteita. Uskontunnustuksemme mukaan uskon myös kristilliseen käsitykseen Jumalasta, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Raamattua pidän pyhänä kirjana, vaikka tiedänkin, että esimerkiksi Raamatun suomenkielinen käännös on peräisin useasta perättäisestä käännöksestä, eikä sen teksti enää vastaa alkuperäistä. Historialliset tosiasiat on alkuperäisissä kirjoituksissa niin monen kertojan toimesta kirjoitettu, että niitä tuskin on järkevää epäillä. Epäilyttävää on kuitenkin tapa, jolla ekumeeninen kirkolliskokous 300-luvulla päätti, mitä Raamattuun hyväksytään ja mitä jätetään pois. Jos Raamattu olisi Jumalan sanaa, tuota ukkolaumaa tuskin oli tarvittu sanan sensurointiin. Eniten minua täräytti tieto siitä, että Juudaksen evankeliumi jätettiin pois Raamatusta vain siksi, että se olisi kumonnut vanhan, kristinuskossa yleisen käsityksen Juudaksen petollisuudesta. Evankeliumin mukaan Juudas toimi Kristuksen ohjeiden mukaisesti, vaikka saikin petturin leiman.

En nyt tässä kuitenkaan koeta suorittaa uskontojen puhdistusta enempää kuin Raamatunkaan oikolukua. Haluan vain kertoa omasta suhtautumisestani uskontoon ja uskovaisiin. Monia uskontoja on mollattu yksityisten seurakuntalaisten pahojen tekojen tähden. Mistään kirkkokunnasta tätä ei voida pitää seurakuntaan kohdistuvana totuutena, enkä usko seurakuntien sitä hyväksyvän. ”Nyrjähtäneitä” ja pahantekijöitä on kaikkialla missä on ihmisiä. Näin myös uskonnollisissa yhteisöissä, kuten huomattu on. 

Kyllä minä vilpittömästi olen sitä mieltä, että uskovissa on enemmän kunnon ihmisiä kuin ns. tavallisissa kansalaisissa. Tämän uskon ihan ilman ajatusta siitä, mihin uskontokuntaan ihminen kuuluu. Itse kuulun maailman vanhimpaan uskontokuntaan, jota toki pidän oikeaoppisena. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisin muita seurakuntia tai lahkoja jotenkin vääräoppisina. Vanha sanonta ”jokainen tulee uskollaan autuaaksi” pitää varmasti paikkansa. Myös jokaisella on oikeus palvella Jumalaansa omalla tavallaan. Vilpittömyytesi huomataan, ei käyttämäsi rituaalit. En minäkään rituaaleja kannata, mutta en myöskään vastusta niitä, koska ne eivät vahingoita ketään. Jos niistä on jollekin iloa, niin iloitkoon rauhassa. En minä siihen usko, että ortodoksiset papit pitävät taivaspaikan ehtona praasniekkaan osallistumista.

Kuten ehkä jo tiedättekin, minä olen siis ortodoksi. Se on hyvinkin ”koristeellinen” kirkkokunta verrattuna moneen muuhun uskontoon. Kuitenkaan se ei tee siitä parempaa tai huonompaa muihin seurakuntiin verrattuna. Minulle se on kuitenkin tärkeä. En edes yritä tehdä käännytystyötä, puhumattakaan arvostelusta tai mollaamisesta. Sitä tuskin Jumalanikaan hyväksyisi.