Suomalaiset harhat

Taloutemme onneksi on laskettava se, että molemmat meistä täällä eläjistä olemme paitsi jonkinasteisia kulttuurin vaalijoita, niin erikoisen kiinnostuneita kaiken maailman asioista. Niinpä meillä onkin paitsi lähes 100 taulua, myös kirjasto, joka pitää sisällään niin paljon kirjoja, että ei sitten millään sovi tähän pieneen taloomme täällä Kalajoen Pitkäsenkylällä. Talon pienuudesta johtuu, että läheskään kaikki taulutkaan eivät ole seinillä, mutta aina vaan katselen antiikkikaupoista ja kirpputoreilta lisää. Semmoisia keskinkertaisia ne ovat, sillä varallisuutemme ei salli näitä ”nimimiehiä” suosia. Onneksi monet ihan tavalliset maalarit tekevät melko tasokkaitakin töitä. Niitä sitten yritän metsästellä ja kovasti toivon, että joskus saisin paikan, missä ne voisivat olla esillä.
 

Tästä kulttuuriharrastuksesta en kuitenkaan ajatellut puhua muuta kun siltä osin, että lukemalla tieto karttuu. Toinen tapa tiedon kartuttamiseen on tietysti matkustaminen, ja molempia olen harrastanut, niin että aina ei viitsi edes kertoa kuinka monta ulkomaan matkaa vuodessa olemme tehneet. Sekään ei nyt ole asia, jota ajattelin pitää esillä, mutta ehkä jonkinlainen selitys sille, miksi olen tietävinäni melkein asiasta kun asiasta jotakin. Ainakin minulla on ns. valistunut mielipide asioista.

Eivät nämä mielipiteet aina johdu kirjallisuudesta, matkoista tai koulutuksestani. Sattuu nimittäin niin, että meidän ainut lukemistomme ei muodostu Kajokiseudusta eikä paikallisesta lehdestä, vaan näyttääpä pöydällemme ilmestyneen silloin tällöin myös saksalaisia sanomalehtiä, joiden sanoma on aika paljon laajempi kuin esimerkiksi Kalaokiseudun, joka kyllä on mainio paikallislehti.

Nämä ulkomaalaiset lehdet oikovat aika tehokkaasti niitä harhoja, joita me suomalaiset olemme elättäneet vuosikausia. Meillä on jopa vallan ihmeellisiä tapoja, joita ihan itsekin olen ymmärtänyt vastustaa.

Aloitetaanpa vaikka yleisestä vessasta. Kun suomalainen mies menee pisuaarille, hän koplaa sukuelimensä esille, pitelee sitä likaisissa käsissään ja tekee tarpeensa. Sen jälkeen hän tyytyväisenä pesee kätensä ja poistuu paikalta. Mikä ihmeen rutto hänellä on sukuelimissään ollut, kun kädet pestään sen jälkeen? Ei käsien pesusta tietenkään mitään haittaa ole, mutta merkittävin hyöty siitä saataisiin, jos kädet pestäisiin ennen sukuelimen koskettelua. Siis vessaan mentäessä.

Ylipäätään suomalaiseen kulttuuriin kuuluu uskomus siitä, että WC on kodin likaisin paikka. Ihan riippumatta perheestä likaisin paikka löytyy kuitenkin keittiöstä, ja WC on siitä puhtaimmasta päästä.

Kyllä tätä ”suomalaisen idiotismin” luettelemista voisin jatkaa pitkällekin, mutta koetan tässä nyt oikoa vain näitä kansan yleisiä harhoja. Aika syvässä on uskomus myös siitä, että iltasyöminen lihottaa ihmistä. Totuushan on, että myös iltasyöminen lihottaa jos on lihottaakseen. Näin tekee kuitenkin myös aamusyöminen, päiväsyöminen ja yösyöminen. Kysymys on puhtaasta matematiikasta. Jos syö enemmän kuin kuluttaa, niin aina lihoo, täysin riippumatta kellosta.

Jos ette usko, niin tilatkaa vaikka Die Zeit -niminen lehti Saksasta. Ei se mikään autuaaksi tekevä ole, mutta antaa se ajattelemisen aihetta. Maailma ei todellakaan lopu Himankaan.