Mielenkiintoinen mies

Olen elämän aikana keskustellut monien pappien kanssa, lukenut sekä Raamatun, katekismuksen sekä Koraaninkin. Koko tämä teologinen paketti ei minusta varmaankaan ole tehnyt yhtään uskovaisempaa kuin ehkä muutenkin olisin, mutta kyllä se on avartanut näkemyksiä.

Viime päivinä sain taas etuoikeuden keskustella oman kirkkokuntani sielunpaimenien kanssa ja jälleen kerran sain tiedontarvettani ravittua. Uskonnon historia on minua aina kiinnostanut, ja monet sen keskeiset hahmot ovat saaneet minut ihmettelemään suurten ihmisten suuruutta. Kuuntelin saarnaa evankelista Luukkaasta, jonka elämä oli kiinnostanut minua aikaisemmin lähinnä ikonimaalarina. Joissakin lähteissä on mainittu, että Luukas on maailman ensimmäinen ikonimaalari. Ehkä oli, ehkä ei. Luukkaan aikoina noin vuonna 80 syntyivät kyllä ensimmäiset kirkkomaalaukset, mutta ne olivat pääosin freskoja, joiden tekijästä ei ollut täyttä varmuutta. Itse asiassa ei ole selvää, kuka teki ensimmäiset kristilliset kuvat tai symbolit, mutta oletettavaa on, ainakin joitakin kristillisiä merkintöjä käytettiin jo Jeesuksen aikoihin. Ikoni ei ole mikään katollisen kirkon yksinoikeus, vaan kaikki kristilliset kuvat ovat ikoneja. Itse asiassa pelkkä ristikin on ikoni, joten ei liene liioiteltua, jos väitän, että ei ole olemassa pyhäkköä, missä ei olisi yhtään ikonia. Tämä ihan uskontokunnasta riippumatta.

 

Evankelista Luukas on jäänyt kirkkohistoriaan kokonaan toisesta syystä. Jeesuksen aikoihin häntä ei edes tunnettu, eivätkä opetuslapset olleet koskaan kuulleet tästä syyrialaisesta lääkäristä. Muuttaessaan nykyiseen Kontantinopoliin hän toi Syyriasta tullessaan senaikaisen liturgian muodot, joiden mukaan ortodoksinen kirkko yhä vielä toimittaa seremonioitaan. Kun kysyn ortodoksiselta papilta, mistä se ja se asia liturgiassa johtuu, saan useimmiten vastaukseksi juuri vetoamisen tuohon vanhaan perinteeseen.

Kun kysyn ortodoksipapilta, miksi näin tehdään, hän hyvin mielellään kääntää kysymyksen päinvastaiseksi. Miksi ei tehtäisi? Se on se tieto, mikä meillä on alkuseurakunnan uskonnollisista tavoista, ja ortodoksinen kirkko pitää itseään alkuseurakunnan suoranaisena jatkona. Vaikka seurakunnan jumalanpalvelus eroaa luterilaisesta palvelusta, ei edes Suomen ortodoksinen kirkko ole nähnyt tarpeelliseksi uusia näitä joskus eksoottiseksikin miellettyjä tapojaan.

Selvää on, että meidän Herramme ei olisi asettanut niin monien merkityksellisten tapahtumien kertojaksi, jos ei kyseessä olisi todella merkityksellinen mies. Luukas oli siis syyrialainen, hän oli ammatiltaan lääkäri, mutta muutoin täysin tuntematon kristittyjen keskuudessa, mutta hänen tehtäväkseen muodostui tosiksi tunnettujen tapahtumien kertominen jälkipolville. Luukas kirjoitti tapahtumat ylös ja levitti sanaa, joka oli tarkoitettu nimenomaan jälkipolvien kuultavaksi. Hän ei ollut opetuslasten aikalaisia, vaan hieman nuorempi.

Varmasti opetuslapsetkin olivat saaneet tehtävän Herralta, mutta he olivat tavallisia kuolevaisia eikä heidän elinikänsä ulottunut yhtä pitkälle kuin Luukkaan aika oli. Kirjoitustaitokin oli vielä noihin aikoihin enemmän harvinaisuus kuin jokaisen hallinnassa, joten se rajoitti näiden tapahtumien muistiin merkintää. Ehkä Kristus oli tarkoittanut, että vain jotkut tapahtumat ”todistetaan” ja loput jätetään uskon asioiksi.

Totta kuitenkin on, että kaikille kristityille Luukas on merkityksellinen mies, ja erityisesti ortodoksiset seurakunnat muistavat häntä juuri tuon liturgisen kaavan takia.

Lopuksi muutama lohdutuksen sana niille, jotka pelkäävät kirkkoon tai tsasounaan tuloa juuri näiden tapojen takia. Meillä ei mikään ole pakollista, ja ortodoksisessa kirkossa et voi toimia väärin. Ainoa vaatimus on kohtuullisen ihmismäinen käytös. Ehtoolliselle et voi osallistua, jos et ole ortodoksisen seurakunnan jäsen, mutta siihenpä se sitten rajoittuukin.

Tervetuloa Kalajoen tsasounaan, sinua odotetaan.