Perinteinen suomalainen tapa on ollut, että oppimattomat entiset urheilijat saavat suojatyöpaikan eduskunnasta sen jälkeen, kun urheilu-ura on satu päätökseen. Urheiluhullu Suomen kansa on näin päättänyt, joten mikäpä siinä, sillä onhan meillä olemassa jo puoluekuri, jolla eduskunnan äänestyspäätöksiä ohjaillaan. Ei siis ole mitään väliä sillä, painaako nappia jonkin alan asiantuntija vai puolipöljä hiihtäjä. Enemmistöhallitus on jo päätöksensä tehnyt, eikä eduskunnalla ole tosiasiassa mitään mahdollisuuksia muuttaa päätöksiä. Saattaa jopa käydä niin, että aloitteen allekirjoittaja äänestää omaa aloitettaan vastaan. Se on nimenomaan sitä tehokasta katumista, jolla on merkitystä peräti oikeuskäytännössäkin.
Systeemiä
on aikojen kuluessa laajennettu näyttelijöihin, misseihin ja laulajiin. Pellejä
ei ole otettu järjestelmään mukaan, koska niitä on eduskunnassa jo muutenkin
liikaa.
Vahingollisinta
nykyisessä järjestelmässä onkin juuri tuo puoluekuri. Vaikka se suojeleekin
kansaa näiltä urheilijoilta, se antaa enemmistöhallitukselle vallan yli
eduskunnan. Näinhän ei tietysti saisi olla. Suomen kansaa tuskin suojelee
valtiopäivien avajaisten jumalanpalvelus, joka jälkeen palataan eduskuntaan rähisemään
ja pettämään ihmisille annettuja lupauksia, joihin tuo puoluekuri meidän
edustajamme pakottaa. Puolueiden ei juurikaan tarvitse välittää siitä, että
kansanedustajien uhkailu, painostus, lahjonta ja pelottelu on laissa kielletty.
Onhan aina olemassa se takaportti, että jos joku - niin kuin nyt minä - tämän
asian huomaa, niin muutetaan lakia.
Täytyy
nyt sanoa, että… ”havuja, perkele”! Vaikka niitä havuja väärältä taholta
pyydettiinkin, niin ei urheilu sinänsä tee ihmisestä kykenemätöntä yhteisten
asioiden hoitoon. Tästä lienee hyvänä esimerkkinä tuo kuolemattoman, mutta
epämääräisen rukouksen lähettäjäkin. Nimiä mainitsematta kaikki tietävät
kenestä on kysymys. Tässä tapauksessa ainut ansio ei kuitenkaan ole hiihto ja
havut, vaan tämä ihminen on kunnostautunut monella muullakin elämän alalla.
Ihan hyvin sopii siis kansanedustajaksi, vaikka ei poliittiselta
ajattelutavaltaan aivan minun kanssa samoja arvoja jaakaan. Useimmilla muilla
urheilijoilla ei sitten mitään arvoja olekaan, ovatpahan vain suostuneet
ehdokkaaksi, kun joku puolue on pyytänyt. Varma valinta puolueeltakin, sillä
olympiamitalisti saa ääniä yli puoluerajojen. Vain harva ihminen tajuaa, että
ei tällä ”hiihtäjällä” mitään poliittista agendaa ole, eikä hän oikein mistään
mitään ymmärrä.
Kyllä
Suomen asiat ovat nyt tosi huonosti. Ehkä se johtuu näistä ”keskenkasvuisista”
ministereistä, joilla ei oikein ole kokemusta eikä näkemystä. Entinen
pääministeri anoi apua kaljakaveriltaan, ja nykyinen kääntyi hädissään Ruotsin
puoleen. Onko asia todella niin, että ministerin ei tarvitse tietää mistään
mitään, niin kuin ei poliitikkojen yleensäkään. Onhan meillä suuri joukko
työttömiä konsultteja ja puolipäteviä virkamiehiä. Ei heistäkään paljon apua
ole, mutta aina he paremmin asioita osaavat junailla kuin nämä
untuvikkoministerit, joiden virkakausi kestää juuri niin kauan kuin asioiden
oppimiseen menee aikaa. Sen jälkeen tulevatkin uudet ”harjoittelijat”.
Kerran
vielä toistan: Suomen pelastaa vain vähemmistöhallitus. Pysyäkseen pystyssä
vähemmistöhallituksen olisi tehtävä järkeviä päätöksiä. Tässäkin tapauksessa
edellytyksenä olisi se, ettei eduskunnan ainoa päämäärä olisi hallituksen
kaataminen, vaan myös oppositio haluaisi neuvotella asioista hallituksen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti