Miksi asoita vääristellään

Kun olen tekniikkaan liittyvistä asioista kirjoittanut, olen usein käyttänyt titteliäni nimeni yhteydessä. Sen tarkoitus ei ole ollut mikään ylpeily tai itseni korostaminen. Olenpahan vain halunnut kertoa, että jotain ehkä tietäisin asiasta, josta kerron. Voihan se olla, että joskus syntyy liiankin laajalta näyttävä kuva, mutta voin vakuuttaa, että en ole kaikkien alojen ammattilainen, enkä edes kuvittele niin olevan. Kun joskus luen juttuja, joista sekä koulutukseni että kokemukseni perusteella en ole ainoastaan eri mieltä, vaan tiedän, että kyseessä on pelkkä puppu, en malta pitää kynääni kurissa. Kaikki tuo laaja-alaisuuden näyttely johtuu siitä yksinkertaisesta asiasta, että olen niin tyhmä, että en onnistunut hankkimaan itselleni ylioppilastodistusta ihan samoihin aikoihin kuin monet ikätoverini. Jouduin kahlaamaan tavallista pitemmän polun täällä ylikehutussa suomalaisessa koulumaailmassa. Keskikoulunikin jäi muutamaan luokkaan, ja ylioppilaskirjoituksiinkin osallistuin vasta aikuisella iällä, kun silloiseen teknilliseen korkeakouluun vaadittiin tietyissä aineissa lukion oppimäärä.

Jouduin siis aloittamaan opiskeluni ammattikoulussa, jossa suoritin 3-vuotisen sähköasentajalinjan. Viisasta olisikin ollut jäädä sähköasentajaksi Jyväskylän kaupungin palvelukseen, johon pääsin kai urheiluansioideni perusteella. Nykyisin en edes hyväksyisi sellaista syytä toisten samantasoisten ihmisten ohittamiseen. Kun Suomen puolustusvoimat myönsivät pitkiä opintovapaita ja lomaa esimerkiksi teknillisen koulun pääsykokeisiin, otin minäkin sen loman ja matkustin Obnäsista Ouluun ”tekun” pääsykokeisiin. Syksyllä alkoi sitten jälleen 3-vuotinen taival kohti voimalaitostekniikan teknikon tutkintoa.

Erikoistyöni tein Suomen vesivoimalaitoksista ja valmistuttuani pääsin tutustumaan myös Loviisan ydinvoimalaitokseen, jota silloin rakennettiin. En ole vieläkään kuollut, vaikka pitelin kädessäni rikastettua polttoainesauvaa. Opiskelu oli mielestäni hauskaa, eikä likikään niin ihmeellistä kuin yleisesti vielä silloin oletettiin. Työskenneltyäni muutaman vuoden sähkövoimatekniikan palveluksessa ihan hyvällä jakkaralla hakeuduin insinöörikoulukseen, valmistuakseni sähköteknispainotteiselta tuotantotalouslinjalta tuotantotalousinsinööriksi. Valmistuin kuitenkin pahimpaan 90-luvun lamaan, joten itseäni tyydyttävät työtehtävät olivat hakusessa. Lyhyehköjen, opetusalan pätkätöiden jälkeen päätinkin vielä kerran hakeutua koulutukseen. Kun näytti siltä, että takapuoleni kesti pitemmänkin istumisen, hain ja sain paikan Tampereen teknillisen korkeakoulun materiaalitekniikan osastolta. Tämä avasi aivan uuden ikkunan kemian ja erilaisten materiaalien maailmaan. Teknillisessä korkeakoulussa opin mm. sen, että home ja lahottajasieni ovat täysin ”yliarvostettuja” asioita Suomessa. Myös ydinvoima ja ydinsäteily ovat täysin turhia pelkoja, joilla joku kalastaja on ongella istuessaan keksinyt ruveta säikyttelemään ihmisiä.

Rasistiset järjestöt pelottelevat kansaa islamilaisen terrorismin uhalla. Toki on ikävää seurata maailman tapahtumia ja sisällissotia, joita jopa uskonnon varjollakin käydään. Muistettava kuitenkin on, että herra Hitler kävi oman sotansa rasistisista lähtökohdista ja sai kiihotettua ihmiset mukaan. 

Kaiken pahan alku ja juuri on kuitenkin tietämättömyys. Tietämättömyys saa ihmiset pelkäämään uusia asioita ja uskomaan hyviä manipuloijia. Uskokaa tai älkää, mutta ihmisten peloista ja tietämättömyydestä voidaan tehdä myös vallan väline. Meillä on ihan oma terroristijärjestö Greenpeace, joka puolustelee rikoksiaan hyvin uskottavasti. Luulen kuitenkin, että ei tekojen tarkoituksena ole maailman pelastaminen, vaan huomion herättäminen ja sitä kautta poliittisen vallan saaminen eri puolilla maailmaa toimivalle ”vihreälle” politiikalle. Todellinen vihreä kyllä tietää, että ydinvoimalat eivät ole mitään mörköjä.

Kun työskentelin kouluttajana, aloitin myös tohtorin väitöskirjan tekemisen tuotantotaloudesta, mutta kovasti valitettavaa oli, että noihin aikoihin joudun sydänleikkaukseen, joka sai minut lopettamaan tuon projektin. Olen siitä nyt pahoillani, sillä sanani kuulostaisivat varmasti paljon uskottavammalta, jos olisin tohtori.

Kopioin tässä nyt sitten tohtori Paunion kirjasta pienen pätkän. Rintaa röyhistellen voin kertoa, että näistä samoista asioista puhuin jo ennen Pauniota, mutta kun vielä silloin olin pelkkä insinööri, niin kukapa minua olisi uskonut.

Sellainen on suomalainen koulutusyhteiskunta. Olet auktoriteetti, jos olet tohtori, vaikka et mitään asiasta tietäisi, mutta vuosikymmenet alalla työskennellyt ja asioita vierestä seurannut ihminen ei saa sanaansa kuuluville, jos koulutus ei riitä.

Ote tohtori Paunion kirjasta ”Vihreä valhe”: