Ehkä
joku nyt ihmettelee, olenko kääntänyt tässä ”mamu”-asiassa takkini kokonaan. No
en todellakaan ole. Yhä edelleen olen sitä mieltä, että sota ei ole ratkaisu
mihinkään. Samaan hengenvetoon väitän, että pääsääntöisesti tänne muuttavat
ulkomaalaiset eivät ole tulleet tänne sotimaan, vaan ainakin osa juuri siksi,
että haluavat elää rauhassa. Siihen heille tulisi antaa mahdollisuus, vaikka ei
kovinkaan moni meistä ole laupias samarialainen, niin olkaamme kuitenkin
oikeudenmukaisia.
On
totta, että muutama tänne ajautunut muslimi on myös radikalisoitunut siinä
määrin, että värvärit ovat onnistuneet saamaan heidät joukkoihinsa. Tämä on se
asia, jolle oikeasti pitäisi tehdä jotain. Suopo suhtautuu asioihin aivan liian
löysästi. En minä ainakaan usko, että näitä potentiaalisia uhreja ei
pystyttäisi jo ennakolta havaitsemaan, jos sitä todella haluttaisiin. Muslimiyhteisöt
tuntuvat myös suhtautuvan asiaan liian hölläkätisesti, vaikka ilmoittavatkin
vastustavansa värväystoimintaa. Varmasti vastustavatkin, mutta passiivisesti.
Tuskinpa Suomen viranomaisetkaan ihan puhtain paperein asiasta selviytyvät.
Varmaa
on, että Suomessa rehottava rasismi pahentaa asiaa, sillä se saa muslimit
tuntemaan itsensä toisen luokan kansalaisiksi ja ehdottomasti myötävaikuttaa
ihmisten syrjäytymiseen. On selkeästi todettu, että juuri nämä jotenkin
syrjäytyneet nuoret ovat taipuvaisia tarttumaan värväreiden haaveihin.
Mitä
Suomen viranomaiset sitten voisivat tehdä? Suopon tehtävä olisi estää
värväreiden maahan pääsy. Värvätyiltä Suomen kansalaisuus ja passi pois.
Käytännössä se tarkoittaisi myös sitä, että sotimaan lähteneet saavat sotia
ihan omaan laskuunsa ja pysyä sitten siellä minne ovat menneet. Mitä minä
sitten vastustan? Vastustan yleistä maahanmuuton rajoitusta ja rasismia. Tämä
maapala täällä napapiirin tuntumassa tuskin on kenenkään yksinoikeus, jos
ihminen on halukas noudattamaan niitä lakeja, joita tätä yhteiskuntaa
rakentaessamme olemme yhdessä laatineet. Siinä ei todellakaan ihon värillä,
uskonnolla tai kansallisuudella saa olla mitään tekemistä. Vaikka olenkin
kristitty, ymmärrän myös muslimien uskoa. He ovat yhtä vakuuttuneita oikeassa
olemisestaan kun me kristitytkin. Molemmissa uskonnoissa on sotia käyty kautta
aikojen, eikä tosiasiassa ole koskaan ollut kyse uskonnosta, vaan vallasta.
Kotouttamisen
lähtökohta on kielen oppiminen. Voisimmekohan aloittaa sillä, että kääntäisimme
ensimmäiseksi arabiankielisen sanan Allah. Se helpottaisi kielitaidottomien
suomalaistenkin suhtautumista näihin vierasmaalaista alkuperää oleviin ihmisiin,
kun he alkaisivatkin puhua Jumalasta.
Minä
uskon Jumalan olemassaoloon, mutta en silti voi olla ihan varma siitä, mitä
tapahtui 2000 vuotta sitten. Osa siitä varmasti on kerrottu Raamatussa, mutta mitä
luki siinä osassa, jonka ekumeeninen kirkolliskokous 300-luvulla päätti jättää
raamatusta pois?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti