Mitä
nimet sitten kertovat ihmisistä? Suomalaiset olivat vuosisatoja Tapio
Tapionpoikia tai Jouko Yrjönpoikia, kun varsinaisia sukunimiä ei ihmisillä
vielä ollut. Sukunimet otettiin virallisesti käyttöön vasta 1800-luvulla, mutta
toki joitakin hyvin vanhojakin nimiä on. Sukunimi tuli pakolliseksi vasta 1921;
muutamia sukunimettömiä suomalaisia oli vielä itsenäisyytemme alkuaikoina.
Länsi-Suomessa
sukunimeksi tuli pääsääntöisesti talon nimi, kun taas Itä-Suomessa talon
nimeksi otettiin ihmisen nimi. Nimistöjemme olennainen osa muodostui 1800-luvun
lopulla ja 1900-luvun alussa mallin mukaan otetut nimet.
Edellä
olevien nimilähteiden lisäksi käytettiin sukunimen muodostuksessa asuinpaikkaa
tai sukujuurien alkuperää. Niinpä esimerkiksi nimet Nieminen, Järvinen tai
Mäkinen ovat hyvin yleisiä ja kertovat kuvaavasti seuduista, jossa nuo nimien
haltijat ovat asuneet. Luultavaa on, että nimet Virolainen, Venäläinen ja
Ruotsalainen kertovat siitä, että suku on joskus historiallisina aikoina tullut
maahamme ulkomailta. Kotiseutuun viittaavat myös enemmän maakunnalliset nimemme
Karjalainen, Savolainen ja Lappalainen. Tämä osa nimien historiasta on
kuitenkin suuressa määrin otaksuttua. Samoin on laita ihmisen henkilökohtaisten
ominaisuuksien mukaan syntyneet nimet kuten Valkeapää, Mustapää ja Korhonen.
Muinaisessa suomenkielessä korhonen kertoi kovakuntoisuudesta. Kokonaan oman
lukunsa muodostavat sitten nimet, jotka tavalla tai toisella on muodostettu
nimien suomentamisen aikoihin. Nämä nimet eivät välttämättä tarkoita yhtään
mitään. Myös vieraista kielistä lainattuja nimiä maassamme on. Nimen
perusteella ei useinkaan pystytä päättelemään ihmisen äidinkieltä.
Miksi
minä sitten tällaisia asioita olen pohtinut? Omat sukujuureni minä suurin
piirtein tunnen, mutta olen miettinyt, kuinka paljon sukunsa historiaan ovat
paneutuneet esimerkiksi juuri nuo ihmiset, jotka huokuvat rasismia ja
suomalaista puhdasoppisuutta, täysin tajuamatta että ei nimi Venäläinen tai
Virolainen ole ihan sattumalta syntynyt.
Minun
täytyy todeta, että minunkin nimeni voisi olla Venäläinen, Karjalainen tai
Ryssä, jos ei nimeä olisi jo aikaisemmin suomennettu. Karjalan pakolaisuudesta
johtuen minunkin lapsuudenkokemukseni olivat melko rankat. Vuosikausia olen
ihmetellyt tätä suomalaisten ulkomaalaisvastaista luonnetta. Kun me Karjalan
pakolaiset tultiin tänne Kanta-Suomeen, oli vastaanotto varsin viileää. Monet
pakolaiset olisivat saaneet olla taivasalla, elleivät viranomaiset olisi
pakottaneet talollisia sijoittamaan heitä joihinkin nurkkiin. Samanlainen
vastustus tuntuu olevan nyt sotaa ja väkivaltaisuuksia pakenevien ulkomaalaisten
suhteen. Ihmekö tuo, kun kotimaan väestöäkin kohdeltiin kun ruttotautisia.
Pankaas
nyt miettien, mitä mieltä olette näistä sotien jälkeen syntyneistä
halla-ahoista ja immosista, joiden elämänkokemukseen ei lainkaan kuulu
tämäntapaiset asiat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti