Leipää ja sirkushuveja

Ihan hyvä se on, että asioita ajatellaan monella tavalla, mutta ennen kuin mitään väitetään täysin tarpeettomaksi, on asioita pyöriteltävä monelta kantilta ja ennen kaikkea on tiedettävä asiasta jotain. Vain harva fanaattisesti johonkin asiaan uskova tietää, ettei tiedä, ainoastaan uskoo tietävänsä.

Maailma ei ole koskaan niin kaksinapainen, että on vain tarpeellisia ja tarpeettomia asioita. Se mikä on yhdelle tarpeeton, voi toiselle olla hyvinkin tärkeä. Teatterit, sirkukset ja taiteet saattavat monestakin olla tarpeettomia, ja kieltämättä niihin liittyykin lieveilmiöitä, joita voisin arvostella. En kuitenkaan arvostele, koska en tiedä niitä sidonnaisuuksia, joita asioihin liittyy. On täysin selvää, että esimerkiksi joku rock-konsertti ei välittömästi nosta kansantuloa, mutta sillä saattaa olla suurikin välillinen vaikutus.

Välillinen vaikutus on myös urheilulla, ainakin luulen niin. Kansantulo ei kasva, jos Robert Helenius voittaa ammattinyrkkeilyn maailmanmestaruuden, mutta takuulla se vaikuttaa Suomen tunnettavuuteen maailmalla, paljon tehokkaammin kuin joku trendiryhmä. Ei siis pidä mennä väittämään, ettei urheilua kukaan tarvitse. Luultavaa on, että maailma tarvitsee niin taiteita kuin urheiluakin.

Uskovaisten joukosta löytyy eniten näitä ”yksisilmäisiä”, jotka pyrkivät kertomaan, kuinka hyvin he ovat Raamatun lukeneet. Monet ovat lukeneet, mutta vain harva on ymmärtänyt. Raamattu on eräs maailman vaikeaselkoisemmista kirjoista, josta syystä maailmassa on satoja Raamattuun nojaavia kuppikuntia, ja jokainen uskoo olevansa oikeassa.

Todellisen ekumeenisen elämän esteenä ovatkin ne monet toisistaan poikkeavat tulkinnat, joita Raamatusta yhä edelleen on liikkeellä. Samanaikaisesti Raamattua pidetään täysin erehtymättömänä kirjana. Raamattu on hyvä kirja, mutta se on kuitenkin ihmisten kirjoittama, ja sen alkulähteenä ovat kirjoitukset, joita on tosiasiassa moninkertainen määrä varsinaiseen Raamattuun nähden. Ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous 300- luvulla päätti, mitä kirjoituksia Raamattuun hyväksytään ja jätti pois kaikki ne kohdat, jotka olivat ristiriidassa aiempien oppien kanssa tai heidän omien näkemystensä vastaisia. Esimerkiksi Juudaksen evankeliumi jätettiin pois vain siksi, että se olisi kumonnut opin siitä, että Juudas petti Jeesuksen.

 Uskovainen, joka luo uskonkäsityksensä pelkästään Raamattua lukien ja siihen nojautuen, on kuin tiedemies, joka yrittää tehdä tiedettä lukemalla vain yhden kirjan. Kehtaan ihan tosissani väittää, että sellainen tietomäärä ei anna minulle oikeutta epäillä toisten tietoja samasta asiasta. Uskontunnustus sellaisenaan on molemmille suomalaisille valtionkirkoille (luterilaiset ja ortodoksit) yhteinen, josta syystä nämä kaksi kirkkoa pystyvät erilaisesta jumalanpalveluksen kulusta huolimatta hyvin ekumeeniseen toimintaan.

Minun mielestäni Jumala on olemassa, mutta Raamattua hän ei ole kirjoittanut, josta tosiasiasta on olemassa historian tietoa. Tämän lisäksi Raamattu on käännetty sadoille kielille, ja uskon, että jokainen käännös on sisällöltäänkin hieman erilainen. Suomenkielinen raamattu on käännetty peräti useista perättäisistä käännöksistä, joka suorastaan takaa sen, että virheitä on syntynyt.

Miettiessäni näitä asioita tulee mieleeni vanha opettajani, joka kertoi tapaamastaan ateistista. Kun tältä sitten lopulta kysyttiin, kuinka suuren prosentin kaikesta maailmassa olevasta tiedosta hän uskoo omaavansa, oli mies vastannut, että alle 1%. Tähän vanha opettaja totesi vain, että sekin on paljon, mutta entäs jos se Jumala löytyisi siitä 99 prosentista. En minä usko, että tämä mies paha oli, hän oli vain tietämätön. Samanlaista tietämättömyyttä löytyy myös toiselta äärilaidalta: syvästi uskovaisten joukosta. Voidaankin ehkä todeta, että mitä uskovaisempi, sen uskovaisempi. Jumala on luonut ihmiselle järjen ja vapaan tahdon, jotka hän tarkoitti ihmisen käyttöön.