Vaikka minulla on varsin korkeatasoinen yliopistokoulutus, en
silti oikein ymmärrä tätä ”haasteellista” nykysuomea, puhumattakaan vieraista
kielistä, jotka olen unohtanut ajat sitten. Jotta en nyt itseäni yliarvioisi,
sanon, että olen vähintään keskivertosuomalainen ja oletan hallitsevani tämän
kielemme vähintään kohtalaisesti. Kuten jo tunnustin, vieraita kieliä en puhu,
vaikka jotain tankeroenglantia ehkä osaisinkin. Tankeroa alkaa olla myös
ruotsinkielen taitoni, vaikka minulla on peräti kaksikielisyystodistus. Joka
kielitaitoa oikeasti työssään tarvitsee, se sitä sitten tarvitsee. Suurin osa
meistä suomalaisista vain papereita saadakseen. Näitä papereita tarvitsevat
sitten vain keskitason virkamiehet, mutta eivät kansanedustajat, ministerit
eikä edes presidentti. Nämä ovat tehtäviä, joissa tarvittaisiin oikeaa
osaamista... siis ainakin tarvittaisiin. Ei kielitaitokaan haitaksi ole, mutta
ei useinkaan kovin välttämätön. Minulle ei kielitaidottomuus ole koskaan ollut
ongelma, sillä minulla on paperit ja hyvä tulkki.
En siis pyri aliarvioimaan kielitaidon merkitystä, mutta en
oikein jaksa hyväksyä sen yliarviointiakaan. Virkamiesruotsin vaatiminen on
täysin perusteetonta suomenkielisillä alueilla, joissa monilla täysin
kielitaidottomilla ihmisillä on jotenkuten hankittu kielitodistus. Kielitaidottomuudesta
huolimatta heillä siis on tämä todistus, mutta onneksi he eivät koskaan ole
joutuneet käyttämään muuta kuin suomen kieltä. Kunkin työn
kielitaitovaatimuksen voi tietää vain se ihminen, joka on palkkaamassa
työntekijää tähän tehtävään. Jättäkäämme se siis hänen huolekseen.
Olen myös ihmetellyt, mitä tekemistä suomen kielen taidolla
on kansalaisuuden kanssa. Kyllä kotouttamisen pitäisi riittää ja jälleen
kielitaidon arviointi voitaisiin jättää työnantajan vastuulle. Selvää on, että
lääkärin tulee ymmärtää suomea, mutta Nokian insinöörin ei välttämättä. Kyllä
molemmat ovat kuitenkin ihan hyvä lisä paikkaamaan meidän akateemisien
maastamuuttajien jättämiä aukkoja. Jos minä olisin Kempeleen kuningas,
säätäisin lain, että kotouttamiskoulutuksessa ainut hyväksyttävä kieli olisi
suomen kieli, jolla pärjää kaikkialla Suomessa. On kauhea ajatella jonkun
pakolaisen kotouttamista, jossa hän saa kotouttamiskoulutuksen ruotsin kielellä
ja hänet jätetään ”rannikon vangiksi”, koska hän osaa vain arabiaa ja hieman
ruotsia. Pystyy ostamaan kahvit Pietarsaaressa, mutta kuolee nälkään Kuopiossa.
Suomen kielellä saisi jotain suuhunpantavaa molemmissa paikoissa. Puhtaasti
ruotsinkielisiä paikkoja ei Suomessa montaa ole. Kaikki kunnia ruotsin kielelle,
se on käypä kieli esim. Ruotsissa, vaikka siellä asuukin suomenkielisiä paljon
enemmän kuin Suomessa ruotsinkielisiä.
Tässä nyt sitten taas minun teesini:
Kotouttamiskoulutus pakolliseksi maahanmuuttajille ja siinä
pääpaino suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin oppimiselle. Kielitaitovaatimus
pois kansalaisuushakemuksista ja se työnantajan huoleksi.
Rasisteille ja muille ”maahanmuutokriittisille” tiedoksi,
että hyvin monet ”mamut” ovat hyvin kielitaitoisia ja korkeasti koulutettuja. Toki
joukossa on oppimattomia ja vähemmän koulutettuja, aivan kuin suurin osa
rasisteista.
Englannin koulutukseen joutunut ja sitä vastustanut Kuopion
poliisi törmäsi tilanteeseen, jossa ulkomaalainen turisti tuli kysymään neuvoa.
Turisti yritti ranskaksi. Eei onnistunut. Sitten kokeili englanniksi ja
saksakasikin, mutta sama tulos. Vieläpä kokeiltiin paria muutakin kieltä, mutta
ei auttanut. Lopulta turisti luopui toivosta ja jatkoi matkaansa, jolloin
poliisimies totesi kumppanilleen: ”Siinäs näet, ei kielitaidosta ole paljonkaan
hyötyä, hääkii puhu ainaki kuutta kieltä, mutta ei auttant.”
Niin että silleen. Kielitaitoa tarpeen mukaan, mutta ei
muodon vuoksi. Muodoilla on merkitystä vain missikilpailuissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti