Minulla on tapana lukea myös rivien välit, aina silloin kun luen ihmisten haastatteluja tai mielipidekirjoituksia. Rivien välit paljastavat usein enemmän kuin itse teksti, mutta sen ymmärtäminen vaatii tavallista tottuneempaa silmää. Rivien välit kun on yleensä kirjoitettu näkymättömällä musteella.
Luin Helsingin Sanomien
haastattelun Jussi Halla-ahosta. En tietenkään voinut olla tarttumatta
muutamiin kohtiin, jotka suorastaan paistoivat sanojen seasta.
”Olen väärin ymmärretty,
tyhmä mutta ahkera.”
”Oikeasti en vastusta
mamuja, sillä olenhan itsekin ollut mamu. mutta maahanmuutovastaisuus tuo
mukavasti ääniä.”
”Oikeasti minua ei
kiinnosta politiikka, mutta siitä saa kivasti rahaa.”
Jos olen tulkinnut jonkun
kohdan täysin väärin, olen kovasti pahoillani. Hörhönä pidän kuitenkin Jussia,
mutta jääköön se minun henkilökohtaiseksi mielipiteekseni. Mielipiteen vapaus
meillä on, joten se siitä.
Miksi minä näen sitten
erityisen punaista kohdatessani todellista maahanmuuttovastaisuutta? Se
yksinkertaisesti perustuu minun hieman poikkeavaan kristillisyysnäkemykseeni,
sekä käsitykseeni oikeudenmukaisuudesta. Olenhan itsekin ollut mamu.
Mielestäni ei ole oikein,
että niin kauan kuin suomalaiset saavat matkustaa vapaasti ulkomaille ja viides
osa kansasta asuu pysyvästi ulkomailla, me kiellämmekin muuttamisen tähän
suuntaan. Meillä on oikeus ainoastaan vaatia heitä noudattamaan niitä säädöksiä,
jotka me olemme laatineet, sekä osallistumaan tämän maan rakentamiseen samoin
kuin muutkin täällä asuvat. Tätä minä pidän oikeudenmukaisena.
Mihin tässä sitten sopii kristillinen näkemys? No, minä koen sen siten, että mietin mitä Herramme olisi tehnyt silloin kun ”mamu” kolkuttaa portille. Luuletteko, että hän todella olisi sanonut, että et voi tulla, koska olet vääräuskoinen. Tuskinpa Herramme myöskään on piirrellyt valtakunnille rajoja ja sanonut, että tämän maan saavat asuttaa vain syntyperäiset suomalaiset, ranskalaiset tai norjalaiset. Ne, jotka eivät noudata tämän pienen kirkkokunnan käsityksiä minusta, ovat auttamattomasti kadotukseen tuomittuja, eikä heillä ole paikkaa tässä luterilaisille pyhitetyssä maassa.
Ehdottomasti olen sitä
mieltä, että tällaista käskyä ei Herramme ole asettanut.
Minä palvelen Jumalaani
oman käsitykseni mukaan ja parhaani teen pystyäkseni noudattamaan hänen
käskyjään. Eräs niistä kuuluu: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Vai olenko
ymmärtänyt taas väärin? Jos siitä onkin jäänyt pois tämä lause: ”ellei hän ole
muslimi”.
Ihan käytännössä olen
joutunut toteamaan, että lähes poikkeuksetta nämä meidän ”mamut” ovat
keskimääräisesti fiksumpia ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti