Joskus saattaa tuntua,
että yritän tässä blogissani opettaa ihmisiä. Pois se minusta, sillä hyvin
usein kirjoitan asioista, joista olen jotakin mieltä, mutta joista minulla ei
ole todellista tietoa. Käsitykseni mukaan on olemassa kolme täysin erillistä
asiaa: tieto, luulo ja usko. Lisäksi näillä käsitteillä on erilaisia
variaatioita, joista osa kuuluu kaikkiin noihin ryhmiin. Tämän kirjoitan siksi,
ettei kellekään tule edes pieneen mieleen, että taas Kallan kuvernööri pyrkii
opettamaan meitä. Vaan kun ei pyri, mutta jonnekin takaraivoon on kyllä
iskostunut ajatus, että jos vaikka joku saisi tästä aiheen ajatella asioita.
Kaikesta huolimatta kyseessä on vain minun mielipiteeni. Kun sanon, että minun
mielipiteeni, se on todella minun mielipiteeni. Ei faktana esittämäni väite tai
kopio jonkin toisen mielipiteestä.
Miksi meistä usein
tuntuu, että eduskunta on täynnä puupäitä, joista kaikkein lahoimmat on
istutettu hallitukseen. Ahneus ja vallanhimo ovat ne kaksi asiaa, jotka estävät
tehokkaan kyvyn toimia yhteiseksi hyväksi. Kolmantena mainittavana tekijänä on
omien kykyjen yliarvioiminen. Suurin osa meistä ihmisistä uskoo, että hän olisi
pätevämpi hoitamaan jotain poliittista tointa kuin toimeen valittu ihminen.
Täydellinen itsekritiikin puuttuminen saa meidät joskus jopa asettumaan ehdolle
tehtävään, jonka hoitamiseen meillä ei ole pienintäkään edellytystä. Oikeasti
on ihan turha kuvitella, että esimerkiksi puolustusministerin tehtäviä hoitaa
tehokkaasti ihminen, joka ei ole käynyt edes armeijaa.
Mistä luulette
Keskustapuolueen kannatuksen nousun johtuneen?
Ei Juha Sipilä ole
erityisen hyvä puhuja, mutta esittää asiansa kuitenkin melko selkeästi. Mutta
tärkeintä lienee kuitenkin se, että hänellä on osoitettu kyky saada asiat
oikealle tolalle. En ole kepulainen, mutta olen silti sitä mieltä, että
nykyisistä puoluejohtajista hän on ehdottomasti pätevin. Olisi varmasti myös
pätevä pääministerikin. Valitettavaa on, että muut ovat joko poliittisia
broilereita tai muuten ”mukavia miehiä”. Ettei vain olisi taustalla peräti
rikoksiakin, joista toki uskon monen muunkin puoluejohtajan olevan vapaa. Olen
antanut kertoa itselleni, ettei nykyinen pääministerikään ole aivan nuhteeton. Siitä
olen täysin vakuuttunut, että jos nykyisellä pääministerillä olisi Juha Sipilän
kyvyt, ei Suomen tilanne olisi niin kurja kuin se tosiasiallisesti nyt on.
Keskustapuolueen
kokonaislinja on kuitenkin hieman erilainen kun esimerkiksi Perussuomalaisten
linja, josta syystä pidän itseäni edelleen ”persuna”, vaikka puolueesta eronnut
olenkin. Korviini kantautuneista huhuista huolimatta minua ei siis ole
milloinkaan erotettu puolueesta, kuten ei kai muitakaan kalajokisia. Minun
henkilökohtainen ratkaisu oli minun henkilökohtainen ratkaisu, joka johtui
siitä, että Kalajoella noudatettu toiminta on ristiriidassa puolueen linjan
kanssa. Ei se tietenkään mikään helppo ratkaisu ollut, sillä olinhan sentään
pitkäaikaisin puolueen jäsen Kalajoella.
Totta kai minä protestoin
myös puolueen päätöksiä kohtaan, vaikka olenkin syvästi tietoinen, että ne
johtuivat puoluejohdolle suunnatusta valheellisesta informaatiosta.
Niin että silleen…. Tämä
on minun mielipiteeni, jota minä pidän totuutena, mutta en voi väittää, että
ihan kaikki olisi juuri noin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti