Voi kauheeta kun se on
kauheeta. Nimittäin Jussi Hala-ahon ja muiden hieman sisäänpäin kääntyneiden mielestä
on kahdenlaisia mamuja. Toiset ovat maasta muuttajia ja toiset maahan muuttaneita.
Molemmista ihmisryhmistä voidaan käyttää samaa lyhennystä ”mamu”. Mamut ovat yleisen keskustelun aiheena aina
silloin, kun kyse on niistä, jotka ovat jostain ulkomailta muuttaneet tänne
Suomeen. Kyllä minäkin sitä aikanani ihmettelin ja osittain ihmettelen
vieläkin, sillä on tosiaan olemassa monia maita, joissa asuminen on
huomattavasti viihtyisämpää, eikä lumitöistäkään tarvitse huolehtia. Tämä on
yksi niistä tuhansista syistä, joka vie Suomalaisia ulkomaille.
Jos lämmin ilma ja
aurinko houkuttelevatkin suomalaisia ulkomaille, niin mikä sitten tuo ihmisiä
Suomeen? Tuskin paljon mainostettu sosiaaliturvamme, sillä useimmat tuntemani
maahan muuttaneet ovat ahkeria, työssä käyviä ihmisiä, jotka ovat ehkä
erivärisiä kuin me, mutta muuten ihan tavallisia ihmisiä. Heitä vain ei ole
riittävästi korjaamaan sitä huoltotaseen epätasapainoa joka meillä on.
Huoltotase on työikäisen
väestön suhde eläkeläisiin. Siinä ei siis oikeasti ole kyse työttömyydestä eikä
työllisyydestä. Me emme siis voi käyttää keppihevosena sitä väittämää, että
meillä on omasta takaa työttömiä. Jotta huoltotase voitaisiin hoitaa kuntoon,
on meidän hoidettava ensin siis työttömyys kuntoon. Kun tämä asia on hoidettu
kuntoon, niin on huoltotaseen vuoro. Siihen on tasan kolme keinoa. Helpoin keino on kai sittenkin tuo maahanmuutto.
Toinen inhimillinen, mutta ehkä vaikea ja hidas keino on se, että jokainen
hedelmällisessä iässä oleva nainen synnyttäisi keskimäärin 2,5 lasta. Eivät
kuitenkaan synnytä, joten jäljelle jää keinoista kauhein. Aletaan mestata
työnsä tehneitä suomalaisia, niin että suhde saadaan tasapainoon.
Ehkä nyt ylitin sen rajan
mistä saa kirjoittaa, mutta se vaan on näin. Kyse ei ole siitä, onko meitä
vähän vai paljon. Kyse on siitä, millainen meidän väestörakenteemme on.
Asioiden näin ollen työperäinen maahanmuutto on enemmän kuin toivottavaa.
Kun olin aikoinani
”mamuna” Ruotsissa, minäkin Insinööri mies jouduin baanalle autoja kokoamaan.
Eräs maisteri oli siivoojana ja opettaja oli hydraulprässäre. Olimmehan me muka pakkoruotsia opetelleet,
mutta emme kai riittäväsi, sillä puutteellinen kielitaito oli este omiin
ammatteihimme työllistymiselle. Näin jäi ruotsalainen yhteiskunta ilman
ammattitaitomme tuomaa panosta. No, minä en sitä kauan katsellut, vaan kun sain
koulutustani vastaavan työn Suomesta, palasin tänne. Toisista en sitten tiedä.
Mielestäni tämä on hyvä
esimerkki siitä, mitä tapahtuu myös Suomessa. Olen kuullut, että eräs Moskovan
yliopiston professori on tehnyt Suomessa siivoojan hommia. Ei ole kotouttaminen
mennyt ihan nappiin siinäkään tapauksessa.
Kotouttaminen on siis se
avainsana. Kaikki kannattaa kotouttaa todella hyvin, olipa heidän maahanmuuttonsa
syynsä mikä tahansa. Kielitaidon
opettaminen on kotouttamisen keskeinen osa. Kunnollisen kielen oppimisen
jälkeen voidaan vasta olettaa jonkinlaista vastinetta ammattitaidolle. Näitä
voimavaroja meidän ei yksinkertaisesti kannata jättää käyttämättä. Toki
”mamujen” joukossa on aina joitakin, joilla ei ole erityistä ammatillista
osaamista tai koulutusta. Olen kuitenkin huomannut, että nämä ihmiset tekevät
mielellään niitäkin töitä joita suomalaiset yksinkertaisesti eivät suostu
tekemään. Meidän työttömyytemme onkin pitkälle sitä, että vapaita paikkoja on,
mutta tekijät karttavat niitä. Erityistä ammattitaitoa vaativissa tehtävissä eivät
tarve ja tarjonta kohtaa toisiaan. Insinööri ei voi ruveta sairaanhoitajaksi
vaikka halua olisikin.
Lopetankin tämän nyt
tylyyn toteamukseen. Tiedetään, että kotouttaminenkin maksaa, mutta todella
paljon vähemmän kuin vastasyntyneen lapsen kasvattaminen ja kouluttaminen. Valitettavaa
on, että hyvänkin koulutuksen jälkeen hän kelpaa vasta harjoittelijaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti