Kirjoja kirjoituksen vuoksi

Kyllä kirjoja voi kirjoittaa ihan kirjoituksen vuoksi, ja niinhän sitä usein tehdäänkin. Kirjailijat pääasiallisesti näin, joskin jotkut kyllä ovat niillä ansainneet peräti rahaa. Kokonaan toinen ryhmä on poliittiset kirjat, joiden tarkoitus ei ole rahan teko niinkään suurissa määrin kuin oman sydämen purkaminen ja mahdollinen osuus vaalikamppailusta. Se vaalikamppailujen osa jakautuu sitten kahteen ryhmään. Niihin, jotka kamppailevat omasta paikastaan ja niihin, jotka haluavat nostaa puolueensa profiilia. Pääsääntö on, että poliittisella kirjalla on joku poliittinen päämäärä.

Minun kirjani ei oikein kuulu mihinkään näistä ryhmistä, niin kuin en oikein kuulu minäkään. Onkohan tämä nyt sitten niitä ns. paljastuskirjoja, joka ei todennäköisesti kohota perussuomalaisten profiilia, mutta ei myöskään toimi minun vaalikamppailuni tukena, yksinkertaisesti siksi, että en aio koskaan asettua ehdokkaaksi minkään valtion vaaleissa.

Kerron nyt vain omat kokemukseni puolueen riveissä. Olin kerran myös SMP:n ehdokkaana kunnallisvaaleissa, mutta jätän sen osan pois. Eipä siitä paljon olisi kerrottavaakaan, sillä en silloin ollut edes virallisesti puolueen jäsen, vaikka toiminnassa toki olin mukana. Perussuomalaiset rp: n jäsen olen kuitenkin ollut vuosikausia, kunnes erosin puolueesta tänä vuonna, sen ”joukkopaon” mukana , jonka muutamat ”viisaat” toiminnallaan aiheuttivat. Joukkopako ei koskenut pelkästään puolueen jäseniä, vaan joukkopako kohdistui suureen kannattajajoukkoon. Kalajoki on Kalajoki, eikä ihan Joukamo Kortesalmen mahtikäskyllä Merijärveksi muutu.

Perussuomalaiset rp on mielenkiintoinen puolue, sillä siinä on mukana monia varsin värikkäitä ihmisiä, ja jo nyt puolueen lyhyt historia kertoo tapauksista, jotka lähemmin tarkasteltuna saattavat olla tosi koomisia. Laki, moraali ja puolueen säännöt ovat joskus melko kevyttä tavaraa, kun nousukkaat ovat palleilleen pyrkineet.

Totta on, että vuoden 2011 eduskuntavaaleissa saatiin ns. iso ”jytky”, joka toi mukanaan suuren , joukon entuudestaan melko tuntemattomia poliitikkoja eduskuntaan, joiden käyttäytyminen tällä valtakunnan foorumilla herätti hämmennystä ja ihmettelyä, , jopa , jonkun verran pahennustakin. Puolueesta oli tullut kertaheitolla yksi suurimmista eduskuntapuolueista, ja se toi mukanaan toiveita myös tulevissa kunnallisvaaleissa menestymiselle. SMP:n nousun ja tuhon nähneenä en ollut lainkaan varma, että tämä päättyy hyvin. Myös Timo Soini oli kokenut saman, joten jossakin määrin uskoin kuitenkin hänellä olevan riittävästi arvostelukykyä asioiden järjestyksessä pitämiseksi. Arvostelukykyä varmasti olikin, mutta ei riittävän hyvää ja rehellistä tiedotusverkostoa ympäri maakuntien. Sama päti uuteen puoluesihteeriin, joka sai tietonsa täysin vääristä lähteistä. Perussuomalaiset rp ei yksinkertaisesti pystynyt hallitsemaan kunnallisvaaleissa esiin nousseita pyrkyreitä. Monet toisista puolueista siirtyneet loikkarit ottivat näitä myös tukimiehikseen, päästäkseen asemaan, johon heillä ei oikeasti ollut edellytyksiä.

Aika pitkälle näihin asioihin keskityn tuossa tulevassa Kallan Kuvernöörin kirjassa, johon aion hieman kaivaa aineistoa myös kokemuksistani erään ehdokkaan vaalipäälikkönä jo edellisten vaalien aikoihin. Tuskinpa ihan rauhaan jätän Timo Soinin kirjankaan, vaikka en kirjallisiin varkauksiin aio syyllistyäkään. Ehkä siellä on kuitenkin asioita, joita en ole tiennyt. Sinisilmäisyyttäni oletan, että kaikki viimeistään kirjassa totuuden kertovat.

Kiitokset myös Iltalehdelle, joka oli pannut Kallan kuvernöörin blogilistalleen. Kyllä se mainokseksi kelpaa. Kallan kuvernööri on nimenomaan blogi, joka on luettavaksi tarkoitettu.