Viis taloudesta

Kyllä minä joskus vähän luenkin, enkä ainoastaan kuuntele radiota tai katso televisiota. Täytyy kyllä myöntää, että niistä on tullut näön heikkenemisen myötä erittäin tärkeitä tietolähteitä. Varmaan tämä kirjoitus nyt pitää sitten sisällään kaikista noista lähteistä poimittua tietoa, maustettuna ripauksella omia ajatuksia.

Saksa on Euroopan talousveturi siitäkin huolimatta, että se on pinta-alaltaan vain vähän Suomea suurempi ja luonnonvaroiltaan melkein köyhempi. Siitä huolimatta maa pystyy elättämään noin viisitoistakertaisen asukasmäärän Suomeen verrattuna. Jossakinhan se juju piilee.

Viimeksi olen läpi kahlannut Christer Lindholmin kirjan, joka sai antaa nimensä tällekin blogi-kirjoitukselle. Se toi esille hyvin selkeästi ne viisi myyttiä, jotka romuttavat taloutemme. Tämän kirjan lukemisen jälkeen ei oikeastaan tarvitse ihmetellä, miksi meidän taloutemme kasvaa melkeinpä hitaimmin kaikista EU-maista. Ensimmäiseksi haluan kuitenkin käsitellä meidän poliittista päätöksentekoamme, sillä kaikkihan lopulta kiteytyy kuitenkin siihen. Lähes samanlainen järjestelmä on jokseenkin kaikissa läntisissä demokratioissa, mutta jostakin syystä se toimii Suomessa erittäin huonosti.

Suomessa ei ole poliitikoille asetettu minkäänasteisia pätevyysvaatimuksia, niinpä kansa onnistuu tunkemaan päättäjiksi hiihtäjiä ja juoksijoita, joilla ei välttämättä ole osaamista millään alalla. Ehkä suomalaiset koulut voisivat valistaa myös äänestäjiä, että jos eduskunnassa järjestetäänkin urheilukilpailijoita, ei urheilumenestyksen perusteella kuitenkaan tule valita sinne edustajia. Monissa maissa on äänikynnys. joka karsii luonnevikaisten perustamat sirpalepuolueet kokonaan päätöksentekojärjestelmämme ulkopuolelle. Näin pitäisi olla myös Suomessa. Ennen kaikkea meillä pitäisi olla kuitenkin jonkinasteinen pätevyysvaatimus poliittisille päättäjillemme. Miettikääpä seuraavaa esimerkkiä.

Joukko turisteja on lähdössä lomalle jonnekin etelään. Matkatoimisto on koonnut heidät lentokentälle ja turistien tehtäväksi jää äänestää, kuka joukosta rupeaa lentämään konetta. Saattaa tietysti olla, että joukossa olisi joku lentotaitoinenkin. On luultavaa, että saksalaiset valitsisivat tämän lentäjän, mutta kun nyt ollaan Suomessa ja suomalaiset ovat valitsemassa, niin todennäköisesti valinta kohdistuisi Juha Mietoon, jos hän sattuisi joukossa olemaan. No siihen kyytiin en minä ainakaan lähtisi. 

Näitä mietoja ja nykäsiähän meidän koneita on ohjaamassa, siksi kai noin miljoona kansalaistemme asuukin muualla kuin Suomessa.

Saksassa oli superinflaatio 1922 – 1923. Se oli saksalaisille varsin kivulias kokemus, mutta maa nousu yllättävän pian jaloilleen, vaikka keskiluokka menetti käytännöllisesti katsoen kaikki säästönsä. Tämä ei ollut muruakaan Hitlerin ansiota toisin kuin usein väitetään, vaan maa asioista päättivät todelliset asiantuntijat. Meidän järjestelmässä kuka tahansa tollero voi olla suurtenkin päätösten tekijänä, jos joku toinen tollero on hänet äänestänyt tämän koneen ohjaimiin. Ihan hyvin siis voidaan totuttaa vaikkapa kansanäänestys, jossa jonkin jonkun talouselämän asiantuntijan ääni kätevästi kumoutuu vaivaistalon Lyylin antamalla äänellä. Rumahan näin on sanoa, mutta näinhän se oikeasti menee.

En viitsi enää edes muodon vuoksi kutsua tuota Suomen taloudellista kasvua vastustavaa rasistilaumaa maahanmuuttokriittisiksi, sillä sitähän he eivät oikeasti ole. Monet ovat jo saaneetkin rikostuomion ja varmasti monet tulevat vielä saamaan. Ihmetelkööt he nyt sitten vaikka sitä, miten lähtökohtaisesti Suomea huonommin eväin varustettu ja Suomeakin pahemmin sodan runtelema Saksa pystyy asuttamaan Suomen väkilukuakin suuremman joukon ulkomaalaisia, pakolaisia ja Suomestakin menneitä elintasopakolaisia. Tilastot kertovat, että ne maat, joissa on suurin maahanmuuttajaväestö, ovat myös talouskasvussa maailman huippua.

Ei kiristetä pakolaispolitiikkaa, sillä se on jo entisestään liian tiukka, vaan kiristetään vaalikelpoisuutta ja asetetaan äänikynnyksiä. Kyllä kaikkien päätösten tulisi perustua tosiasioihin enemmän kuin tunteisiin ja koko kansan tulisi ymmärtää, että jos rahaa ei ole, niin silloin sitä ei ole. Valitettavaa on, että tällä systeemillä sitä ei myöskään tule.

Kuumakivihieronta

Kaikkea se saksalainen keksii. Melkein olin jo luullut, että kaikki muu on koettu, paitsi huumeet ja uskonnollinen höyrähtäminen. Uskonnon olen nimittäin saanut kodin perintönä, ja minunkin ainut huume on ollut tuo suomalaisen yhteiskunnan suurin riesa, alkoholi, jota toki joskus nuoruudessani olen kokeillut, ehkä jopa yli keskivertoihmisen sietokyvyn.

Vaimoni pojat ovat saksalaisia ja vissiin saksalainen kekseliäisyys on päässyt tarttumaan, kun keksivät antaa joululahjaksi kuumakivihieronnan. Toki minä olisin tukanleikkuuseenkin tyytynyt, mutta aina tässä maailmassa oppii uutta. Sen verran vahva kokemus tuo oli, että perun ainakin hetkeksi lupaukseni olla häiritsemättä lukijoitani tavanomaisilla päivän tapahtumilla. Sanan täydessä merkityksessä suosittelen lämpimästi. Lämpimiä olivat nimittäin ne kivet, joita hieroja käytti apunaan jyystäessään minun tuulimyllyjen raatelemaan ruumistani. Ei kai kyse ollut mistään varsinaisesta lihashuollosta, mutta kyllä hoidon jälkeen olin kuin uusi ihminen. Taitaa olla melko kallista tällaiselle eläkeäijälle, mutta kyllä se sai minut jälleen innostumaan kehoni kunnosta. Kyllä se minusta itsestänikin on sääli ollut, että entinen urheilija on melkein samassa kunnossa kuin sellaisetkin ukonkäppyrät, jotka eivät ole eläessään panneet tikkua ristiin itsensä eteen. 

 

Tässä teille linkki, jos satutte liikkumaan täälläpäin: http://www.eleganssi.fi/

 

Ovatkohan nuo rasistit pyörineet päässäni liiaksi, vai oliko hieronnan syytä, mutta seuraavan yönä nukuin hieman rauhattomasti? Näin unta, että suomalaista turvattomuutta lisäävät rasistiset joukkiot - Odinin sotureiksi itsensä nimittäneet luojan mieliharmit - hyökkäsivät kimppuuni. Kaipa minä tosissani puolustauduin, kun vaimoni herätti minut sanomalla ”rauhotu hyvä ihminen”. No en tietenkään heti rauhottunut, kun vielä muutama Odinin ”enkeli” tuntui olevan pystyssä, ja kesti hetken ennen kuin huomasin, että vaimoni oli noiden enkeleiden joukossa. No kun en koskaan ole Pirjoa lyönyt, niin en lyönyt nytkään ja pikkuhiljaa heräilin. Olinhan minä omassa sängyssäni, eikä huoneen lattiallakaan näkynyt tajuttomia ”enkeleitä”, mutta ehkäpä tuo oli joku epämääräinen toive siitä, että nuo peijakkaat erehtyisivät käymään kimppuuni, kun kuulemma olen niin ”ryssän näköinen”.

Tuollaisella lauseella eräs venäläinen naisihminen luonnehti minua joskus menneinä vuosina.

Totta kai päivän tapahtumiin sopii paljon muutakin, mutta tuossa nyt nuo tärkeimmät. Kovasti saan kiittää Oulussa ja Rovaniemellä viettämiäni vuosia siitä, että en suuremmin hätkähtänyt, vaikka nyt aamulla oli ulkona -23 astetta pakkasta. Rovaniemellähän se tuntui kuin lämpöaalto olisi iskenyt kaupunkiin.

Olkoon tämän tarinan opetus nyt siinä, että koskaan et ole niin kokenut, etteikö kokemuspiiriisi voisi upota myös jotain uutta. Minulle uutta eivät ole ulkomaalaiset, eivät rasistit eivätkä ulkomaat, mutta minulle uutta oli kuumakivihieronta, joka ei ehkä sittenkään ole saksalainen keksintö. Saattoi olla, että tuon hieronnan vaikutusta lisäsi se viehättävä naisihminen, joka ”hipelöi” minua. Ei se ainakaan vastenmielistä ollut.

Natsimurhat

Olen hyvin järkyttyneenä seurannut YLE:n kolmiosaista sarjaa aiheesta, joka perustuu tämän vuosituhannen todellisiin tapahtumiin. Herää sama kysymys, minkä YLEkin on herättänyt:. "Mikä tekee tavallisesta nuoresta uusnatsin?"

Saahan sitä kysellä, mutta ihan vuorenvarmaa vastusta siihen tuskin löytyy, mutta jonkinlaisesta syrjäytymisestä ja nyrjähtämisestä siinä lienee kysymys. Samantapaiset tekijät ovat kai radikalisoitumisen takana, kun puhutaan musliminuorista.

Ei meidän suomalaisten tarvitse kuitenkaan mennä merta edemmäksi havitaksemme tuon samaisen ilmiön täällä kotimaassa. 70 – 80-luvulla alkoi Suomessa kukkia uusnatsismi, joka vähän kerrassaan on levinnyt melko laajalle. Yhteiskunta on ruokkinut rasismista ponnistavaa liikettä julistamalla muutamien pakolaisten muodostamaa joukkoa "pakolaistulvaksi".

Eihän sillä todellisuudessa ole mitään tekemistä pakolaistulvan kanssa. Olen usein koettanut muistuttaa, että kyseessä on suunnilleen suuren urheilutapahtuman yleisömäärän kokoinen ihmisjoukko, joka ei tulvi yhtään minnekään ja joka on helposti hallittavissa, kuten viranomaiset ovatkin osoittaneet.

Todellinen pakolaistulvahan me koettiin viimeksi silloin, kun lähes puoli miljoonaa Karjalan pakolaista tuli tänne Kanta-Suomeen. Silloinen ministeri Veikko Vennamo organisoi kotouttamisen, ja nyt sitten koko tuo Karjalan pakolaisten joukko on hyödyntänyt monin tavoin suomalaista yhteiskuntaa.

Karjalan pakolaisistakin olen kirjoittanut niin että pää tulee kipeäksi, mutta totta kai aihe kiinnostaa, koska olen yksi heistä. Kenties yksi viimeisistä elossa olevista.

En kerta kaikkiaan voi ymmärtää, miksi ei sitä tosiasiaa myönnetä, että sotaa pakoonhan me sieltä tultiin. En tosin kielimies ole, mutta en minä sitä asiaa paennut, että jo lähtömme jälkeisenä päivänä entisellä kotiseudulla puhuttiin vain venäjää. Kaipa se on jotenkin uskomaton asia tälle sotien jälkeen syntyneelle sukupolvelle.

Kaiken kaikkiaan sodat olivat sellaisia kokemuksia monille perheille ja Hitlerin hirmuteot niin tuoreessa muistissa, että ei ihan heti sotien jälkeen alettu hakaristilippuja heiluttamaan. Sen jälkeen kyllä: kun sodan jälkeinen sukupolvi alkoi tulla murrosikään, alkoi myös Natsi-Saksan ihannointi nostaa päätään. Ehkä se paljolti johtui siitä tosiasiasta, että vielä silloin julistettiin aika avoimesti, että Saksa oli auttanut meitä sodassa: Mutta Hitler ei sitä suinkaan tehnyt hyvyyttään. Siinä miehessä tuskin oli mitään hyvää, vaan kaiken toiminnan takana oli vallanhimo.

Hitler ja hänen valtakuntansa imi voimansa rasismista, joten rasismi on se yhteinen tekijä, joka Suomessa olevia uusnatseja on ajanut eteenpäin. 

 

On kysymysmerkki, mikä on synnyttänyt rasismin Suomessa. Se saattaa olla pelko. Kuka mitäkin pelkää! Mutta jos totuutta halutaan katsoa suoraan silmiin, niin muuta ei tarvitse pelätä kuin juuri tuota rasismia.

Nykyiset pakolaiset ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin me Karjalan pakolaiset. Meitä oli vain moninkertainen määrä.

Kun olen nyt katsonut kaksi osaa tuosta TV – sarjasta, olen ajatellut, olisiko mahdollista, että Suomessa tapahtuisi tuota samaa. En osaa sanoa, mutta luulen että kynnys on täällä hieman korkeampi. Maa on pieni, väkeä vähemmän ja kiinnijoutumisen riski suurempi. Samantapaisia aatteita kyllä on ilmassa, mutta toivottavasti ne eivät koskaan realisoidu.

Uutisia Saksasta

Niin taas sattuu tuulemaan siitä suunnasta, että nuo häkkyrät eivät anna katsoa edes uutisia televisiosta, joten nyt on sitten aikaa kirjoittaa taas blogia. Täytyy koettaa löytää edes joku hyvä puoli kaikesta, jos se nyt on sitten katsottava hyväksi puoleksi, että televisio ei suostu näkymään muuta kuin lievän länsituulen aikana. 

Kun en kerran Suomen uutisia saa katsoa, niin kerron nyt sitten, millaisia uutisia Saksasta kuuluu. Onneksi meillä on suorat yhteydet Saksaan, päinvastoin kun useimmilla muilla Kalajoen asukkailla, että ei ihan tarvitse tuulivoimayhtiöiden lobbareita uskoa. Vaeltakoot vaan tuossa haaveen sumussa, mutta pientä vastuuntuntoa täytyisi kuitenkin tuntea silloin, kun ihmisten elämä alkaa olla vaikeaa.

Tässä nyt sitten taas pientä piristystä tuulivoiman ystävien arkeen.

Olen hyvin tietoinen, että tuulivoimayhtiöt lupaavat myllyille kaksinkertaisen eliniän ja kolminkertaisen hyötysuhteen todellisuuteen nähden.

Saksan tuulivoimalat ovat puolta pienemmät kuin esimerkiksi tänne Kalajoelle rakennetavat, juuri siitä syystä, että niiden oletettiin häiritsevän ihmisiä vähemmän. Tehoja ei siis sellaisenaan voida verrata, mutta hyötysuhdetta ja käyttöikää kyllä.

Saksan Baden Württemberg on kaunista seutua, jossa ennen oli paljon matkailijoita, jotka kuitenkin koko Saksassa ovat alkaneet karttaa seutuja, joissa noita häkkyröitä on. Se on merkittävä menetys monelle matkailuyritykselle ja seuduille, joiden tulot ovat muodostuneet suurelta osin matkailusta.

Saksassakin tunnetaan tuulivoimalobbareiden ammattikunta, joka nyt henkeään pidätellen vain odottaa, tuleeko suoranaisia petossyytteitä. Havaittiin nimittäin yllättäen, että kun myllyjä markkinoitiin jollakin tietyllä nimellisteholla, uskoivat monet päättäjät, että sen verran tehoahan sieltä saadaan. Yllätys, yllätys, kun sitten myllyt oli pystytetty ja olleet jo vuosia käytössä, paljastui tuo karmea totuus.

Myllyt eivät tuottaneetkaan sähköä kuin 5% prosenttia nimellistehosta. Viimeisimmän sähköpulan aikoihin saatiin Suomessa suunnilleen samaa luokkaa oleva sähkömäärä meidän 260 silloisesta voimalastamme.

En tiedä, millaisia käyttöikiä saksalaiset ovat laitoksilleen luvanneet, mutta keskimääräin käyttöikä tilastojen mukaan on noin 13 vuotta. Suomen lobbarit puhuvat lähes kaksinkertaisesta käyttöiästä - paitsi että sellaista myllyä ei vielä ole rakennettu.

Tietysti voidaan väittää, että Suomessa osataan rakentaa pitkäikäisempiä myllyjä. Voi olla että osataankin, mutta kun täällä ei niitä enää rakenneta, niin jää tuokin väittämä toteen näyttämättä. Nämä tuulimyllyn osia rakentavat yhtiöt eivät nimittäin olleet itsekään niin pitkäikäisiä.

Nykyisin Suomeen tuotavat tuulivoimalat ovat pääosin Saksan kautta ostetut, mutta viimeisimmän tiedon mukaan Turkissa rakennettuja, joten ainakin niiden rahtaus Suomeen syö kovasti kansainvälistä vaihtotasettamme.

Kokemukseni on, että suomalaiset kyllä osaisivat myllyjä asentaa, mutta kun kaupat ovat sellaisia, että myös asentajat tulevat ulkomailta, niin suomalaisille ammattimiehille on taas tarjolla vain katsomopaikkoja.

Saksan 13 vuotta kestävät laitokset olivat pääosin Saksassa rakennettuja. En ole antanut itselleni syöttää sellaista puppua, että turkkilaiset ja kiinalaiset olisivat löytäneet sen viisastenkiven, jonka avulla nämä tekisivät parempaa työtä kuin mitä tehdään Saksassa.

Päinvastoin kuin suomalaiset lobbarit väittävät, ei tuulivoima enää ole aikoihin ollut Saksassa erityisen suosittua. Valtakunnallinen luonnonsuojelujärjestö NABU on hajonnut kahtia tuulivoiman aiheuttamien eläinkuolemien takia. Maassa toimii juuri tällä hetkellä 700 järjestöä, joiden pääasiallinen tehtävä on vastustaa tuulivoimaa.

Tuulivoimaa on lobattu kaikkialla maailmassa halpana ja saasteettomana energiana. En usko, että sitä kukaan vastustaisi, jos se todella sellaista olisi. Hollanti on jo voimakkaasti rajoittanut tuulivoimalaitosten asentamista. Englanti sallii niiden rakentamisen vain merelle. Ovatkohan nämä valtiot hulluja, kun eivät suostu ottamaan lähes ilmaista energiaa? Vai olisiko sittenkin niin, että hinta, joka noista muutamista megawateista joudutaan maksamaan, onkin kohtuuttoman kallis?

Kuten jo olen kertonut, olen kirjoitellut näistä asioista tosi paljon. Tutkinut myös faktoja kaikkialta ja kirjoitin asiasta myös täkäläiselle tuulivoimayhtiölle. Vastaus ilman allekirjoitusta oli varsin ylimielinen: ”Mene lääkäriin.” No, olenhan minä käynytkin, mutta näyttää olevan totta tuo ulkomaalaisten lääkärien toteamus: "Suomalaiset lääkärit eivät ole saaneet riittävää kokemusta tuulivoiman aiheuttamista sairauksista".

No niin, tässäpä tätä taas olikin. Menenpä taas katsomaan onko tuuli kääntynyt niin, että voin seurata telkkaria. ´