Tappava tuulivoima

Kun tuulivoimayhtiöt ovat lobanneet tuulivoimaa hyödyllisenä ja saasteettomana vaihtoehtona, on sisälläni syntynyt lähes vastustamaton kiusaus hieman oikoa noiden vastuuttomien lobbareiden väitteitä.

Ääni syntyy, kun kappale värähtelee tai tärisee. Se synnyttää ilmamolekyylien tihentymiä tai harventumia eli ns. ääniaaltoja. Tästä syntyy ketjureaktio ja värähtely etenee.  Ääni heittelee ilmamolekyylejä edestakaisin. Kun ääni kohtaa jonkin esteen, välittyy värähtely ilmasta tähän esteeseen.  Äänen värähtelytiheys ilmoitetaan hertseinä (Hz).  Yksi hertsi on yksi värähdys sekunnissa ja se on niin matala ääni, että sitä ei ihmisen korva kuule.  Korvan aisitimusalue alkaa yleensä 15 Hz:n paikkeilta jatkuen aina 20 000 Hz:n alueelle.  Kuuluvuusalueen alapuolella puhutaan ns. ultra-aalloista ja sitä tiheämmät värähtelyt muodostavat infraääniä, joita ihmiskorva ei myöskään kuule.

 

Tuulivoimalaitokset synnyttävät monenlaisia ääniä, mutta kaikille näille yhteinen tekijä on matala taajuus, joka harvenee mentäessä äänilähteestä kauemmaksi. Joissakin tapauksissa, hieman lämpötilastakin johtuen, saattaa syntyä harha, että ääni, eli värähtely, häviää jonkin matkan päässä. Näinhän ei luonnollisesti ole, vaan äänentaajuus on saavuttanut tason, jota ihmiskorva ei kuule.  Täysin riippumatta siitä, kuuleeko korva kyseisen äänen vaiko ei, ääniaallot etenevät ja osuessaan johonkin kohteeseen yrittävät värisyttää tätä.

 

Se, aiheuttaako tuo värähtely suuremman vai pienemmän vahingon, riippuu puhtaasti siitä, millä teholla tuo ääni lähetetään matkaan ja millä teholla se kohtaa ”vastuksen”.  Tässä tapauksessa en puhu äänenvoimakkuudesta, joka ilmoitetaan desibeleinä (db), vaan puhtaasti tehosta, joka nykyisin lähes poikkeuksetta ilmoitetaan watteina. Tuulivoimalaitokset täällä Suomessa ovat pääasiassa 2 – 5 MW, joka tarkoittaa 2.000.000 – 5.000.000 W.  Vaikka tuulivoimala erittäin harvoin yltää lähellekään ilmoitettua maksimitehoaan, on kyseessä kuitenkin ihmisen terveyden kannalta valtava teho.  Tällä teholla lähetetty värähtely saattaa repiä ihmisten ja eläinten kehoa tosi pahasti. 

Yleensä elollinen keho ei resonoi värähtelyn mukaan, mutta monenlaista vahinkoa se voi aiheuttaa. Tästä saattaa seurata ns. vibroelastinen oireyhtymä, jonka seurauksena eläimille ja mahdollisesti ihmisillekin syntyy epämuodostuneita, jopa kuolleita jälkeläisiä.  Tuulivoimayhtiöt pääsevät yleensä kuin ”koira veräjästä”, sillä on erittäin vaikea näyttää toteen että nuo tapaukset - samoin kun muutkin sairaudet ja kuolemantapaukset. - ovat aiheutuneet nimenomaan tuulivoimaloista.

En tiedä, mitä äänen ominaisuutta tuulivoimayhtiöt mittaavat antaessaan ns. turva-alue normeja, mutta missään tapauksessa eivät mittaukset ole kohdistuneet todellisiin värähtelyihin.  Kyse ei todellakaan ole siitä, mitä me kuulemme, vaan siitä mitä todella tapahtuu. 

Kun värähtelyjä lähetetään miljoonien wattien teholla, on suorastaan lapsellista kuvitella, että parin kilometrin päässä kohteesta olisi jo turvallista.  Terveydelle vaarallinen ja muutoinkin haitallinen värähtely etenee kymmenien kilometrien päähän ilman lämpötilasta ja maastosta riippuen.

Norsulla on kyky havaita nuo värähtelyt useidenkin kymmenien kilometrien päässä, mutta valitettavasti meillä on melko vähän norsuja.