Sopeutumattomattomat ja muut hörhöt

Suomeen syntyy uusia puoluerekisteriin tunkevia puolueita kun sieniä sateella. Se ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö jo olisi riittävästi ihmisille sopivia puolueita, vaan on vain puolueisiin sopeutumattomia ihmisiä. Etupäässä kyse on siitä, että joku puolue ei ole tarjonnut juuri minulle riittävän näkyvää paikkaa poliittisella kartalla. Tosiasiassa ei näitä hörhöjä edes kiinnosta politiikka, vaan köllöttely julkisuuden laineilla. Paavo Väyrysen tapaiset kokeneet poliitikot ovat harvinaisuuksia tuossa hörhöjen joukossa, mutta samat motiivit tätäkin ”Paavo suurta” ajavat eteenpäin. Keskustapuolueen arvot ovat kyllä kohdallaan, mutta aivan väärät ihmiset johtavilla paikoilla. Oli siis aika perustaa Paavon oma puolue.

Näin teki aikanaan myös suuresti kunnioittamani Veikko Vennamo, ajauduttuaan ristiriitaan - ellen sanoisi peräti riitaan - Urho Kekkosen kanssa. Tämä isojen poikien riita jakoi kyllä silloista Maalaisliittoa, jonkalaista myllerrystä tuskin Väyrysen itsekäs uhoaminen saa aikaan.

Näitä eduskunnan ulkopuolisia järjestöjä tuskin moniakaan voidaan noteerata edes poliittisina puolueina. Tuskinpa yhdelläkään on tarjota mitään uutta politiikkaan. Osa vastustaa maahanmuuttoa, vaikka eivät tiedä miksi. Toiset taas puhuvat Sveitsin mallin mukaisesta suorasta demokratiasta, vaikka eivät tiedä, miten demokratia Sveitsissä toimii. Tuskin ylipäätään tietävät, miten demokratia toimii missään päin maailmaa.

Demokratia on sitä, että enemmistö päättää poliittisesta linjasta ja valitsee johtajansa. Jos minua ei valita, on minun vain tyytyminen siihen, että en tullut valituksi. Jos minut taas valitaan, on toisten tyytyminen siihen, että minut on valittu. Yhteisö kun yhteisö, niin aina olen ihmetellyt sitä, että kaikkein tyytymättömiä päätöksiin ovat ne, joilla ei ole ollut osaa eikä asiaa päätösten syntymiseen.

Kuva: Ville Lähde, kirjassa "Joku raja"

Olen antanut kertoa itselleni, että Suomeen on perusteilla myös uusi kommunistinen puolue, johon varmaankin valitaan jäseniksi vain entistä parempia kommunisteja. Kommunismi järjestelmänä on kautta maailman todettu mädäksi ja epäonnistuneeksi, joten minä kovasti epäilen, että näitä hyviä kommunisteja löytyisi mistään. Voi olla, että olen väärässä, mutta vallankumousta tässä maassa tuskin järjestetään ainakaan minun elinaikanani. Tehkööt sen jälkeen mitä tykkäävät, mutta jos edelleen näitä protestisia sirpalepuolueita perustellaan, ei maamme tulevaisuus todellakaan ole valoisa.

Onni onnettomuudessa on, että ainakin toistaiseksi nämä pienpuolueet ovat jääneet marginaaliin ja niiden merkitys on suunnilleen sama kuin Hintan Martoilla, paitsi että Martat katsotaan yleishyödylliseksi yhdistykseksi, kun taas nämä sirpaleet on katsottava kokonaishaitalliseksi.