Ei enää rautateitä

Tutkin tässä hiljattain maailmanlaajuista onnettomuustilastoa ja ihmettelin ihmisten hysteerisyyttä joidenkin alojen onnettomuuksien suhteen. Hysteerisyydellä, tilastollisilla tosiasioilla ja asioiden tarpeellisuudella ei näytä olevan mitään keskinäistä riippuvuutta. 
 

Vanha sanonta ”aina roiskuu kun rapataan” näyttää pitävän paikkansa, sillä on todella vaikea löytää inhimillistä elämän aluetta, jossa ei ole onnettomuuksia lainkaan tapahtunut. Yleisesti tunnettu asia lienee, että koti on onnettomuustilastojen valossa maailman turvattomin paikka, sillä olen kuullut väitettävän, että suurin osa onnettomuuksista sattuu kotona.  Tästä minä en ole nähnyt tilastoja, mutta näin olen kuullut ja siihen minä uskon.

Kun nyt kuitenkin tutkin tilastoituja onnettomuuksia, ajattelin ruveta heiluttamaan banderolleja, joissa lukee ”ei enää rautateitä”.  Rautatieonnettomuuksissa kuolleiden määrä on nimittäin moninkertainen verrattuna esimerkiksi ydinonnettomuuksissa kuolleiden määrään. Eivätkös ne ydinvoiman vastustajatkin kanna jotain tuon tyylisiä kylttejä, ilman minkään valtakunnan perusteltua syytä.

Ydinvoiman historia ei toki ole yhtä pitkä kuin rautateiden historia, joten onnettomuuksien määräkin on suhteellisen vähäinen.  Vakavia ydinonnettomuuksia tunnetaan vain pari, jotka ovat toki varsin merkittäviä. Toinen tapahtui Pennsylvaniassa vuonna 1979 ja toinen oli Tsernobyl vuonna 1986.  Tuohon listaan on kovasti koetettu tunkea myös Fukushiman onnettomuus vuonna 2011, mutta se oli luonnonkatastrofi, joka olisi tapahtunut ilman alueella ollutta ydinvoimalaakin. Ihan ilman vaurioita ei ydinvoimalakaan tuosta katastrofista selviytynyt, mutta osoitti kuitenkin, että jopa japanilaisella tekniikalla rakennettu laitos kesti tuonkin mittaluokan onnettomuuden mahdottoman hyvin. Rautateiden historian aikana on vakavien junaonnettomuuksien määrä pelkästään Suomessa jo yltänyt useisiin kymmeniin, joissa kuolleita yli 200.

Olen varmaan jo usein kertonut, että kannatin vihreää liikettä minäkin, ennen kuin se alkoi politisoitua ja totuutta ruvettiin välttelemään. Vihreää poliittista puoluetta koetan karttaa, sillä jopa vanhan kansan kommunistitkin olivat rehellisempiä kuin hyväuskoista kansaa höynäyttävät poliitikot. Joukossa on varmasti myös tietämättömiä, mutta on mukana toki ihmisiä, jotka tietävät totuuden ja tietävät valehtelevansa. 

Varmuuden vuoksi minä rukoilen: ”Herra, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.”  

Tuo vihreän liikkeen alkuaikojen kannatus sai minut pidättäytymään banderollien heiluttamisesta, sillä olen aina pitänyt rautatiekuljetuksia hieman vihreämpänä vaihtoehtona kuin maantiekuljetuksia.  Pidän myös ydinvoimaa vihreämpänä vaihtoehtona kuin muita energiateollisuuden muotoja.  Joten enpä lähtisi heiluttamaan myöskään ”ei ydinvoimaa” -banderolleja.

Jumala siunatkoon niitä kalajokisia ihmisiä, jotka kestävät tuulimyllyjen aiheuttamat terveysriskit. Rangaistakoon myös tavalla tai toisella tähän kaikkeen syyllisiä, joita ennen kaikkea ovat tietysti tuulivoimayhtiöt, mutta osittain myös ne, jotka ovat sallineet noiden myllyjen tulon Kalajoelle. 

Terveyteni on täydellisesti romahtanut sinä aikana, kun nuo häkkyrät ovat täällä vaikuttaneet. Osan panen vanhenemisen piikkiin, mutta en läheskään kaikkea, sillä minä uskon kansainvälisiin tutkimuksiin, joita siis on, tuulivoimalobbareiden päinvastaisista väitteistä huolimatta.  Minä pakenen paikalta, mutta toivon silti, että Kalajoki ei kokonaan kuole päättäjien ymmärtämättömyyden tähden.   

Väitän, että jokainen kollegani tietää totuuden tuulivoimasta.  Terveysriskeistä tietävät vain ne lääkärit, jotka ovat joutuneet vastakkain tosiasioiden kanssa. Kyse ei suinkaan ole äänestä, kuten tuulivoimayhtiöt yrittävät hämäyksen vuoksi väittää, vaan värähtelystä, joka on maailmalla hajottanut kokonaisia metallirakenteita. Osa tästä värähtelystä voidaan kuulla äänenä, mutta todellinen merkitys on nimenomaan tällä värähtelyllä itsellään, ei äänellä.  Joku kahden kilometrin etäisyys on täysin merkityksetön, sillä vaikutus voidaan todeta jopa kymmenien kilometrien päässä.