Kalajoen karmea juhannus

Neljättä juhannusta päivystettiin Kalojen hiekkasärkkien juhannusjuhlilla pääsääntöisesti estääksemme nuorison sytyttävän kokoksi vasta rakentamaamme tsasounaa. Täytyy myöntää, että pahempaakin on vuosien varrella tullut nähtyä, vaikka en minä nyt aivan lastenjuhlina tapausta pitäisi vieläkään. Tosi kuitenkin on, että lastenjuhlathan ne edelleen ovat, sillä suurin osa osallistujista on lapsia, joiden menoja vanhemmat eivät luultavasti valvo.

  Kuva: Ville Ranta, kirjassa "Joku raja"

Ei tässä nyt ihan vanhempiakaan voi syyllistää, sillä tuskin he edes kuvittelevat niitä huvittelumuotoja, joita lapsille tarjotaan ja joihin nämä ajautuvat. 

Jo torstaina olin paikalla ja ihan sattumalta sain seurata, kuinka poliisi esti romanialaisnaisten liiketoimet ja ainakin pysyvä toimipiste jäi sillä kertaa perustamatta. Epäilemättä tätä maailman vanhimmaksi sanottua ammattia kuitenkin harrastettiin, sillä valvovia silmiä oli edelleen liian vähän. Alueella risteilevällä poliisiautolla oli rauhoittava vaikutus kokonaisuuteen, ja jopa minäkin kaikessa puritaanisuudessani kerkesin ajattelemaan, että ei tämä nyt aivan kauheaa ole. Perinteistä suomalaista juhannustahan vain vietettiin. Lapset joivat viinaa vanhemmiltaan salaa ja vanhemmat saivat tehdä samaa lasten näkemättä. Miten lie tuo kansainvälinen ”sukupuolivalistus” ohjelmaan sopinut. Ainahan tuokin on ollut perinteinen osa suomalaista juhannusta.

  Kuva: Ville Ranta, kirjassa "Joku raja"

Edellisvuosia rauhallisemmasta juhannuksesta kertoi myös se, että ensimmäinen hälytysajoneuvon ääni kuului vasta klo 22.15. Jos oikein muistan, niin ainakin edellisenä vuonna niitä oli jo ujeltanut puolen tusinaa tuohon ajankohtaan mennessä. Kyllähän tuotakin musiikkia saatiin loppuyöstä sitten kuunnella.

Kaiken kaikkiaan ihan rauhallisesti iltayö sujui. Vähän viinaa nuoriso tietenkin oli nauttinut, mutta kun ihastelin ja ihmettelin alueella toimivia benjihyppytorneja, niin ihmekös tuo. En minäkään noihin köysiin haluaisi selvin päin hirttäytyä.

Ainahan minä olen näkevinäni jonkinasteisia etiäisiä. Kieliiköhän Kalajoen viimeisen matkailutapahtuman näivettyminen Kalajoen matkailun lopullista kuolemaa? Perikalajokiseen tapaan tästäkin tapahtumasta on saatu jo riita aikaan, eikä se ainakaan positiivisesti vaikuta tapahtumaan, vaikka voihan tuokin olla pelkkä huhu.

Ikuisena tuulivoiman vastustajana sanon tietenkin, että nuo häkkyrät vievät sitten loputkin turistit. En tietenkään voi varmuudella tietää, että niin käy, mutta muualla maailmassa näin kuitenkin on käynyt, eikä tämä kuitenkaan ole mikään huhu tai pahanilkinen juoru. Tilastot vain kertovat niin.

Kaikkea hyvää minä Kalajoelle toivon, vaikka tästä ei nyt ihan uutta Karjalaa minulle tullutkaan. Täytyy kuitenkin todeta tuo sama, minkä jo aikaisemminkin olen kertonut.

Kalajoella on paljon mukavia ihmisiä, mutta he jäävät jotenkin itsekkäiden hörhöjen varjoon. Kalajoki ei ole mikään maailman napa, eikä täällä syntyminen takaa ylivertaisia kykyjä. Näitä mukavia kalajokisia vieraili kuluneena juhannusiltana tsasounallakin keskustelemassa milloin mistäkin aiheesta. Kiitos heille.

En ole enää siinä asemassa, että minun pitäisi suojella lapsiani Kalajoen juhannuksen kaltaisilta tapahtumilta, mutta nykytiedon valossa kieltäisin moiset huvitukset. Todettavahan minunkin on, että suureen lapsilaumaani sopii sekä hörhöjä että todella mallikkaita kansalaisia. Tuskinpa heistä monikaan on Kalajoen juhannusta juhlinut, enkä minä ole oppejani ”kerennyt” jakamaan. Näillä on mentävä, mutta varmaan eväät on jo syöty.