Missä EU:n epäkohdat meille

Talousviisaat ovat viimeaikoina pohdiskelleet ja jopa väitelleetkin siitä, onko EU:sta ollut maallemme enemmän hyötyä kuin haittaa. Tuskinpa pääsen tähän viisaiden joukkoon, asetuinpa kummalle kannalle tahansa, mutta en ehkä ihan tollero ole minäkään. Kyllä EU on ollut meille monessa asiassa hyödyksi, mutta vielä enemmän olisi ollut, jos emme olisi ihan mitä tahansa direktiiviä suostuneet omimaan ja noudattamaan jo ennen kuin olemme sen edes sisällyttäneet omaan lakiimme. Direktiivihän on ohje kansallisen lainsäädännön harmonisoimiseksi EU:n kokonaisuuteen sopivaksi. Se ei siis ole sellaisenaan sitova normi, eikä sitä myöskään tarvitse noudattaa ennen kuin se on sisällytetty lakiin. Juuri tässä vaiheessa olisi Suomen pitänyt älähtää.

Ei ole aihetta menetellä ”italialaisittain”, joka minun kielenkäytössäni tarkoittaa kintaalla viittaamista k.o. direktiiveille. Vaan yksinkertaisesti olisi pitänyt ja pitäisi kertoa, että emme voi suostua siihen ja siihen asiaan, koska se on vastoin kansallista etuamme. En edes yritä väittää, että tämäkään olisi poistanut kaikkia haittoja, mutta olisi varmasti vähentänyt niitä.

EU:n kilpailulainsäädäntö on varmasti haitallinen muillekin kuin Suomelle, mutta kun tämän suomalaisen kilpailujärjestelmän tunnen, niin täytyy vain todeta, että pääsääntöisesti pakollisista tarjouskilpailuista on vain haittaa ja päinvastoin kuin uskotaan, niillä on hintoja korottava vaikutus. Joskus entisessä elämässäni olin suurehkon yrityksen palveluksessa pääasiallisena tehtävänäni tarjousten laskeminen. Suomessa on kyllä kartellit kieltävä lainsäädäntö, mutta sitä ei useinkaan noudatettu. Ei ollut kovinkaan harvinaista, että puhelin soi ja minulta kysyttiin, että onko teillä laskettavana se ja se työ. Ystävällinen ”kilpailija” kertoi sitten, että tästä ja tästä syystä tämä työ ikään kuin kuuluu heille, joten he antavat hinnan, jos tämä suinkin sopii. Sopi tai ei.. en sitä nyt enää tunnusta, vaikka rikokset ovatkin varmaan vanhentuneet. Kerran sattui kuitenkin tapaus, jossa en ollut halukas suostumaan nyt jo edesmenneen ”kilpailijamme” tarjoukseen. Toki kyse oli vain omakotitalon aliurakasta, jonka hinta olisi muodostunut jonnekin kymppitonnin pintaa, ehkä vähän päälle… jos siis olisimme tarjonneet sen. Sen verran tulin nyt kuitenkin ”kilpailijaamme” vastaan, että ilmoitin tilaajalle, että emme nyt pysty tarjoamaan työtä, mutta voimme tehdä sen laskutustyönä. Uskoin vilpittömästi, että työtä ei meiltä tilata. Toisin kuitenkin kävi. Ehkäpä syystä, josta minäkin tässä tapauksessa vierastin kartellia, tilaaja tilasi työn kuitenkin meiltä.

 

No miten siinä sitten kävi? Tietysti tehtiin työ kun kerran oli luvattu, mutta sainhan minä kilpailijan vihat niskoilleni. Tilaaja kyllä hyötyi asiasta. Tarkkoja hintoja en enää muista, mutta olikohan niin, että laskutustyönä tuo työ tuli maksamaan tilaajalle jotain 9000 silloista markkaa. Tuo kilpailijan tarjous, jota ei siis hyväksytty, oli jotain 12 000, ja meidänkin tarjous olisi ollut varmaan toistakymmentä tuhatta.

No mitenkäs se näin meni! Ensinnäkin urakkatarjouksen tekeminen maksaa aina. Eivät firmojen insinöörit ole aivan ilmaisia. Tarjouslaskennassa on aina myös huomioitava se, että kaikki ei menekään aivan putkeen ja mahdolliseen jalan lipsahtamiseenkin on varauduttava. Myös tämä nostaa hintaa. Laskutustyössä laskutetaan vain todelliset kustannukset, ja jos työ menee, niin kuin yleensä menee, ilman isompia ongelmia, on se lähes poikkeuksetta huomattavasti ennakkotarjousta edullisempi.

Tämän ”säästömahdollisuuden” vie EU:n kilpailulainsäädäntö pois julkisyhteisoiltä. Kyse kokonaisuutenaan on isoista rahoista. Kokonaisedullisuuteen kuuluu myös moni muukin asia kuin vain tuo hinta. Onni on, että yksityisiltä ei vielä ole tuota oikeutta viety. On kuitenkin aivan selvä, että myös kunnissa tarjouksen pyytäminenkin maksaa, joten ihan pienistä hankinnoista ei edes kannata harkita mitään kilpailuttamista. Kilpailuttaminen ei todellakaan ole mitään halpaa hommaa.

Tämä kilpailuttaminen on tietysti vain yksi asia monista EU:n ”kotkotuksista”. Toki asioista voidaan ja pitääkin keskustella, mutta yhtään valtiota ei pitäisi pakottaa tekemään omien etujensa vastaista lakia.

Vastusta itsesi eduskuntaan

Suomi on vastustamisen luvattu maa. Täällä saattaa nousta arvaamattomaan kansansuosioon vastustamalla jotain…. usein ihan kaikkea. Ei juurikaan tarvitse olla perillä mistään asiasta, kunhan vain vastustaa. 
 

Tyypillinen esimerkki kansansuosiosta oli perussuomalaisten nousu. He vastustivat hyvin äänekkäästi esimerkiksi EU:ta. Tosiasiassa kukaan ei tiennyt EU:n liittymisen seurauksista yhtään mitään, mutta huudahdukset ”missä EU, siellä ongelma” huvittivat kansaa suuresti. Samalla kun nuo lausahduksen huvittivat, niin ne myös nostivat puolueen suosiota. Kansalla oli pula todellisista vaihtoehdoista. Yksikään suomalainen puolue ei ollut osoittanut oikein vahvoja näyttöjä yhtään mistään. Samantapaisella vastustamisella vihreät on nyt kerännyt kannatusta, vaikka osaamista ja järkeviä vaihtoehtoja ei löydy miltään alalta. Rääväsuu Niinistö ratsastaa, ehkä tahtomattaankin, presidentin sukulaisuudella ja koko puolue ratsastaa sillä, että vastustaa ydinvoimaa. Uskallan väittää, että koko puolueesta ei löydy ainuttakaan ihmistä, jolla olisi todellista tietoa ydinvoimasta ja ylipäätään sähkön tuotannosta. Tähän kastiin kuuluu ehdottomasti myös kalajokinen Hanna Halmeenpää, joka nousi peräti eduskuntaan vastustamalla Fennovoiman ydinvoimalahanketta. Tilastot kuitenkin kertovat, että ydinvoima on maailman turvallisin energiantuottovaihtoehto megawattia kohden. Mikä parasta, se on lähes saasteetonta energiaa. Jos vihreät siis oikeasti kannattaisivat vihreitä arvoja, he pyrkisivät nimenomaan suosimaan ydinvoiman rakentamista.

Minäkin olen kova vastustamaan. En sentään itseäni, niin kuin joku täkäläinen poliitikko, mutta aina sopivasti jotakin, mikä mielestäni on vastustamisen arvoista. Pääasiassa se viime aikoina on ollut tuulivoima, josta joka puolelta maailmaa on kantautunut vain kielteisiä uutisia. Useat maat ovat joko kieltäneet myllyt kokonaan tai asettaneet ankaria rajoituksia niiden rakentamiselle. Vain Suomen valtio tukee tätä tosi haitallista politiikkaa. En väitä, että Pekkarisella olisi niin paljon vaikutusvaltaa, että pelkästään hänen vävypoikansa tuulibisneksiä koko eduskunta tukisi, mutta on aihetta olettaa, että sillä on jotain vaikutusta. Sanottaisiinko, että tällä vanhalla ”kepulaisella” on oma lehmä ojassa ja vielä pari kaupattavanakin.

En toki pyri eduskuntaan, mutta olen nyt päättänyt ruveta vastustamaan venäjän presidentti Putinia. Ei koskaan voi tietää, milloin tämä päättää miehittää Suomen. Näinhän kävi jo Krimille, eikä koko Ukrainan miehityskään ole kaukana. Jos näin kävisi, olisi siitä Suomelle suurempi haitta kun pienimuotoisesta ydinonnettomuudesta. En toki minäkään usko niin käyvän ainakaan ihan lähitulevaisuudessa, mutta riski on olemassa.

Uskon, että todennäköisyys sille, että Venäjä hyökkää Suomeen, on kuitenkin suurempi kuin sille, että Suomessa tapahtuisi vakava ydinonnettomuus. Koko maailman mittakaavassakin ydinvoimaloiden onnettomuudet ovat erittäin harvinaisia, ainakin kun niitä verrataan lähes kaikkialla vallitseviin sotiin ja rähinöinteihin.

En siis kuitenkaan aio pyrkiä eduskuntaan, sillä luulen, että minulla ei siellä olisi paljonkaan järkevää tekemistä ja olenhan muutenkin eläkeäijä. Voi olla, että siellä on muutama muukin - arviolta noin 142 - täysin tarpeeton yksilö. Tosin kasvaisivathan ne tulot yli nykyisen eläkkeeni.

Eihän se vain niin ole, että siellä olisi muutama muukin ihan vain siitä syystä, että tulot ylittävät sen, minkä oikeasti pystyisivät työllään ansaitsemaan? Kokeilisivat nyt edes oikeita töitä, onhan sillä lääkäreitä ja tuomareitakin. Kyllä pätevä lääkäri ja pätevä tuomari hyvinkin pääsee lähelle kansanedustajan tulotasoa. Olisikohan tuossa se avainsana ”pätevä”? Napin painamisessa ei niin paljon pätevyyttä tarvita, varsinkin kun puolueen johtoryhmä neuvoo, mitä nappia pitää painaa.

Ja jos ei vielä selväksi tullut, niin ihan oikeasti minä vastustan vastustamista, Neuvostoliiton mahdollista hyökkäystä, tuulivoimaa ja rasismia. Repikää sitten siitä se peruste, millä vastustatte minua. 

Erotaanko EU:sta?

En koskaan ole ollut oikein EU:n ystävä, en ollut edes kannattaja ennen tuohon järjestöön liittymistä.  Tuskinpa meitä sen sortin ennustajia montaa on, jotka osaisimme ennustaa mitä tapahtuu, jos Suomen kaltainen pieni maa jättää tuon kolmannen maailmanmahdin.  Sen verran solmuihin nuo asiat ovat jo menneet, että minun henkilökohtainen uskoni on, että kaikki olisi suhteellisen hyvin, jos olisimme alun alkaen pysyneet erossa unionista.  Eroaminen ei ehkä kuitenkaan enää olisi mielekästä, sillä se edellyttäisi myös uudenlaista rahapolitiikkaa.  Suomalaisten pankkien kunto tuskin sietäisi näin matalia korkoja, jotka EU on nyt mahdollistanut. Ilman muuta myös ulkomaankauppa kärsisi, joten pysytään vaan unionissa.

  

Mitä sitten tapahtuisi, jos järjestettäisiin kansanäänestys ?  Lopputulosta ei tietenkään aivan varmuudella voi tietää, mutta sen verran paljon meillä on asuntovelallisia, jotka hyötyvät matalista koroista, että olettaisin tuloksen olevan jotenkin EU-myönteinen.  Lopputulokseksi jäisi vain lasku, joita hallitus on muutenkin osannut jo järjestää ihan riittävästi. 

Ainoa selkeä hyöty EU:sta on ollut se, että saatiin Halla-aho pois kansallisesta politiikastamme, mutta tuskinpa silläkään enää on merkitystä, sillä ”persujen” kannatus on muutoinkin tippunut jo pienpuolueiden tasolle.  Tuskin EU-vastaisuudella enää kannattaa ratsastaa, sillä se on melkein kuin vastustaisi itseään.  Tuttua se toki on sekä hallituksellemme että muutamille muillekin poliitikoille.

Tynkkysen aloite kansanäänestyksen järjestämisestä sai kuulemma ”juhannuksesta huolimatta” yli 10 000 allekirjoittajaa. Minä kyllä sanoisin, että juhannuksesta johtuen, sillä kyllä kännipäinen suomalainen nimensä panee vaikka vekseliin, jos asia osataan esittää.

EU:sta eroaminen on sinänsä aika komplikoitu juttu. Periaatteessa voisi ajatella, että kyseessä on sen mittaluokan hanke, että se todellakin vaatisi kansanäänestyksen.  Toisaalta operaation seuraukset olisivat niin vaikeasti ennakoitavissa, että edes ammattiekonomistit tuskin ovat niistä yhtä mieltä.  Kansa tuskin pystyisi arvioimaan seurauksia mitenkään.  Missään tapauksessa minä en äänestäisi, sillä en uskaltaisi ottaa seurauksista vastuuta.  Ihan hyvin eduskunta voisi päättää asiasta. Hehän eivät muutenkaan kanna vastuuta juuri mistään, mikä menee huonosti.  Se on aina joko edellisen eduskunnan, edellisen hallituksen tai kansainvälisen tilanteen vika, riippuen ihan kulloisestakin poliittisesta tilanteesta.

Toinen vaihtoehto olisi, että äänestetään siitä, heitetäänkö arpaa. Siihen äänestykseen saattaisin ihan huvikseni osallistuakin.   

     

Ei petetä itseämme

Olen melkein saanut epäisänmaallisen miehen leiman, kun en ole suostunut uskomaan kaikkea sitä hymistelyä, jota Suomen media ruiskuttaa meidän hyväuskoisten päälle. Ehkäpä tämä minun epäuskoisuuteni johtuu siitä, että olen kiertänyt muutakin kuin tahkoa ja tutustunut moniin kulttuureihin ja ihmisiin. Myös tilastot ovat samaa mieltä kanssani, joten rohkenen tuoda näitä näkemyksiäni esiin. Isänmaallisena minä toki itseäni pidän, vaikka väitänkin, että isänmaallisuutta ei ole se, että välttelee esimerkiksi asevelvollisuutta ja kirjoittelee sitten rasistisia kirjoituksia.

Isänmaallisuutta on se, että on valmis sekä velvollisuutensa täyttämiseen että pieniin uhrauksiin tämän kansakunnan hyväksi sortamatta silti hädänalaisia ihmisiä, tulkoot nämä mistä tahansa.

Oppimiskykyä ja totuudelle avointa mieltä me tarvitsemme tässä maassa.

Suomalaista mediaa minä moitin siitä, että se hieman kiertelee totuutta, vaikkakaan ei ehkä ihan suoranaisia valheita syydäkään. Helposti kuitenkin kerrotaan, että "meillä on maailman parhaat kätilöt" ja maailman paras koulujärjestelmä. Näinhän ei tokikaan ole. Tuskinpa meidän kätilöt sen huonompia ovat kuin muuallakaan maailmassa, mutta eivät sen parempiakaan. Kaikkialla on synnytetty vuosituhansia ja ihan hyvin on mennyt. Yleisesti ottaen meidän terveydenhuoltojärjestelmämme on parempi kuin lukuisissa kehitysmaissa, mutta selvästi huonompi kuin esimerkiksi Saksassa. Sama pätee koulujärjestelmäämme, joka on joskus PISA-tutkimuksissa ollut kärkisijoilla, mutta vähän kerrassaan valunut alaspäin. On myös todettu, että eivät PISA-tutkimukset anna edes oikeaa kuvaa nimenomaan koulujärjestelmästä. Tästä tutkimuksesta lehdistö on ollut melko vaitonainen puhumaan, vaikka samanaikaisesti on hehkutettu mielipidekyselyä, jonka mukaan Suomi on maailman paras maa asua. Näyttää kuitenkin siltä, että oikeasti täällä eivät viihdy edes pakolaiset, ja jostakin syystä joka viides suomalainenkin asuu ulkomailla.

Median välityksellä olen saanut myös kuvan, että Hitler oli hirmuhallitsija ja Saksan kansa jotenkin tyhmää, kun salli kaikki nuo tyrannin hirmuteot. No toki se olikin julmaa, mutta miten oli laita meillä Suomessa v.1918? Vasta viime aikoina on paljastunut, että ns. punavankeja teloitettiin satoja ilman oikeudenkäyntiä tai varsin vähäisin perustein. Kaikki olivat suomalaisia ja ainakin Hennalassa tapettiin kolmatta sataa naista, joukossa myös lapsia. Kyllä minä jotenkin mediaa ymmärrän, enhän minäkään näillä teoilla kerskailisi, vaikka elämänkatsomukseni on enemmän oikealla kuin vasemmalla. Kyllä tässä nyt kuitenkin todistettu se lause, että "on helppo nähdä roska toisen silmässä, vaikka emme näe malkaa omassa silmässä".

Jos ihan kiistatta halutaan poimia asioissa, joissa Suomi kansainvälistenkin tutkimusten mukaan on tilaston jommassakummassa päässä, niin katsotaanpas aluksi ihan kärkeen. Olemme yksi maailman väkivaltaisimmista maista, ja meidän sydäntauteihin kuolleisuutemme on maailman yleisintä.

Toisesta päästä sitten löytyy se tosiasia, että meidän kansantulomme on eräs maailman hitaimmin kasvava ja läntisen Euroopan ehdottomasti heikoin. Kansainvälinen Nanny State Index kertoo myös, että olemme läntisen maailman holhotuin kansa. Vaikka kieltolaki Suomessa päättyi 1932, ei Suomi vieläkään ole päässyt eroon alkoholia koskevasta holhousmentaliteetistään. Sama pätee makeisveroon, johon EU:n piti puuttua, ja se nyt oletettavasti päättyy vuonna 2017. Kaikkea tätä holhousta perusteltiin terveydellisillä syillä, mutta paradoksi näyttää olevan, että systeemi ei toimi.

Tuosta toimimattomuudesta johtuen voidaan alkoholimonopolia puolustella sillä, että haluaisimme päästä melkein ainoalta kärkisijaltamme pois. Olemme nimittäin maailman juopoin "länsimaa". Tuskin me tätä korkeammalle sijalle nousisimme, vaikka luopuisimmekin ylettömästä holhouksesta.

Tosin olen myös sitä mieltä, että kyllä meidän pitää ihan itse pystyä päättämään siitä, mitä verotamme ja miten, ihan ilman EU:n lupaa. EU-vastaisuus taitaakin olla ainut asia, josta jotenkuten olen nykyisin "persujen" kanssa samaa mieltä.

On ehkä perusteltua tuntea turvattomuutta illoin ja öisin tuolla kaduilla, sillä kuten totesin, Suomi on yksi maailman väkivaltaisimmista maista. Tuskin se turvallisuus kuitenkaan sillä lisääntyy, että siellä parveilee nyt myös väkivaltarikollisista koottuja joukkioita.

Voi hyvä Jumala, älä hylkää tätä kansaa. "Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät."

 Maailman paras maa asua - koko maailman ulkomaille muuttaneiden mielestä

 

Maailman parhaat maat elintason mukaan

 Missä asiassa maa on maailman paras? Suomi: kahvin juonnissa

 Euroopan onnellisin maa

 Maailman paras elintaso