Noin lauletaan joulun aikoihin, ja luultavasti se tulee vilpittömästi useimpien ihmisten sydämestä. Kuten luultavasti useimmat lukijani jo tietävät, olen minäkin ehdolla tulevissa maakuntavaaleissa.
Tuo valtakysymys
heräsi mielessäni, kun eräs hyvä ystäväni esitti minulle facebookissa
kysymyksen siitä, haluanko valtaa vai vilpittömästi vain vaikuttaa asioihin.
Politiikassahan on aina kysymys vaikutusvallasta, ja toki monet poliitikot haluavat myös henkilökohtaista valtaa. Tämä ei kuitenkaan tulisi olla politiikan tarkoitus, vaikka moni tuntuu sen käsittävän niin. Demokratian lähtökohta on, että poliittiset puolueet pyrkivät keskenään kansalaisten kannalta parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun kansakuntaa koskevissa asioissa.
Tosiasia lienee, että
silloin, kun joku poliitikko hakee henkilökohtaista valtaa, hän hakeutuu
puolueeseen, jossa on parhaat mahdollisuudet henkilökohtaiseen
menestykseen. Jos siis haluaisin
henkilökohtaista valtaa, niin tuskinpa olisin sininen. Sininen olen kuitenkin
siksi, että tämän puolueen ideologia vastaa parhaiten omaa ajatusmaailmaani.
Tuskinpa henkilökohtaisessa elämässänikään muuttaisin ajatuksiani siksi, että
joku minua isompi mies ajattelee eritavalla. Onni on, että meitä sinisiä
kuitenkin on ainakin puolueen verran.
Toistaiseksi meillä ei ole valtaa eikä loistoa, mutta aate tämän
valtakunnan parhaaksi elää, ja uskon että vielä tulee aika, jolloin kansan
enemmistökin tajuaa sen. Milloin se aika
sitten tulee, riippuu sinun päätöksestäsi.
Selvää on, että
kaiken vastustaminen ei ole oikea tapa hoitaa asioita, vaikka se onkin loistava
tapa kerätä ääniä. Hyvin harva huomaa,
että eiväthän nämä oikeasti ole minun puolellani, vaan ne vastustavat lähes
kaikkea. Aina joukkoon sopii asioita, joita myös minä vastustan, varsinkin jos
ne on onnistuttu myymään minulle haitallisena asiana. Toinen hyvä tapa on heittäytyminen
isänmaalliseksi. Olen ollut sinisissä
mukana puolueen perustamisesta lähtien enkä ole koskaan huomannut puolueen
ratsastavan tällä teemalla. Karjalan ”pakolaisena” olen myös aika isämaallinen.
Kai siksikin olen sininen, sillä jotenkin sen saattoi aistia sekä puolueen
ohjelmasta että tovereista. Myöhemmin on tutkimuksissa todettu, että
isänmaallisimmat puolueet ovat ”kepu” ja siniset. Isänmaallisuutta ei siis ole
”kansallissosialismi” eikä maahanmuuton nimeäminen haitalliseksi. Isänmaallisuutta on yhteisen edun ajaminen ja
toistenkin huomioiminen. Toisten huomioimisella tarkoitan tietysti lojaalisuutta
niitä maita kohtaan, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet meitä huonompaan
asemaan.
”Kaikki mulle” ei
vain ole se oikea tapa ajatella.
Tätä kirjoittaessa on vielä noin kuukausi vaaleihin. En toki oleta, että äänestäisitte juuri minua. Kaikille se ei ehkä ole mahdollistakaan, mutta jos se onnistuu, niin olen toki kiitollinen. Äänestittepä ketä tahansa, niin hyvä kuitenkin, että äänestätte, näinhän demokratia toimii. Ottakaa nyt kuitenkin selvää, onko mies tai nainen pelkkä napinpainaja vai oikeasti asioista kiinnostunut ihminen.
<