Haittamaahanmuutto

Olen aina ihmetellyt tuota termiä… mitä se oikein tarkoittaa. Sen toki olen aina ymmärtänyt, mitä haittaa Suomelle on maastamuutosta, mutta tietämieni tosiasioiden mukaan maahanmuutosta on ollut ainoastaan hyötyä. Lähes kaikki tuntemani ulkomaalaiset ovat muutaman vuoden jälkeen kotoutuneet hyvin ja heistä on ollut erinomainen apu suomalaiseen työvoimapulaan.

Todellista haittamaahanmuuttoa on tietysti ulkomaalaisten tuulivoimayhtiöiden rantautuminen, suomalaisiksi naamioituneena, veronmaksajien rahojen lypsämiseen. Kaikki maailmanlaajuiset kokemukset kertovat, että kyseisistä myllyhäkkyröistä on ainoastaan haittaa sekä luonnolle että ihmisille. Erityisen haitallista tämä on tietysti kansantaloudellemme, sillä poikkeuksetta kaikki myllyt on ostettu miljoonilla euroilla ulkomailta ja ne pystytetään myös ulkomaalaisella työvoimalla. Jos ne joskus tuottavat muutaman euron, nekin rahat viedään ulkomaille.

Luulin siis selvittäneeni tuon sanan arvoituksen. No eihän ihan niin mennytkään. Eräs poliittiseksi puolueeksi rekistäytynyt järjestö on ruvennut käyttämään tuota termiä myös rasismin naamiona, kun sanonta ”maahanmuuttokriittisyys” on alkanut jo väljähtyä.

Tästä onkin jo tovin verran aikaa, kun olen ottanut kantaa rasismiin ja maahanmuuttoon, mutta viimeaikaiset tapahtumat sekä Suomessa että ulkomailla ovat taas herättäneet halun puolustaa ihmisten oikeutta olla ihmisiä, ihon väristä välittämättä. Niin kauan kuin joku puoluejohtaja käyttää termiä ”haittamaahanmuutto” ymmärtämättä edes, mitä tuo sana pitää sisällään, ei oikein tuota tavoitetta ole saavutettu.

Tuomioistuin on kyllä pyrkinyt kieltämään selkeästi rikollisiksi tai natsimielisiksi todetut järjestöt, mutta kyllä tällä sektorilla on edelleen tekemistä.

Aikoinaan kiellettiin IKL (Isänmaallinen kansanliike), mutta miksi jokseenkin samoja asioita elättävä poliittinen puolue nyt saa toimia? 

Olen kai joskus kertonut tällä palstalla, että olen asunut myös ulkomailla. No joo, olenhan siellä nähnyt niitä haittoja, joita maahanmuutto on aiheuttanut.  Muistan hyvin, miten Ruotsin poliisi kielsi mediaa otsikoimasta juttujaan ”En finne igen”. Olihan se leimaavaa, vaikka aihetta ehkä olisi ollutkin.

Perussuomalaisetkin saivat oman edustajan Keski-Eurooppaan. En tiedä, miten kunniakkaasti ”herra Hakkarainen” maatamme edustaa, mutta epäilen, että näitä ”hakkaraisia” on ollut pitkin maailmaa.  Eiväthän he kaikki ole huonoa mainosta maallemme, vaikka liian usein näin on.  Meitä on maailmalla lähes kaksi miljoonaa, joten tuntuu ihmeelliseltä, että haluaisimme kieltää muunmaalaisilta tulon tänne.

Täytyy toki myöntää, että suurin osa kansastamme hyväksyy myös eriväriset ihmiset, mutta kyllä meillä tässäkin suhteessa on tekemistä.

Jokainen ihminen on yksilö, eikä kukaan ole voinut valita syntymäpaikkaansa. Toivottavasti voimme valita edes asuinpaikkamme. Maantieteellisesti ei Suomi ole mikään ihann maa, mutta saamme sentään elää suhteellisen hyvin järjestäytyneessä maassa.  Tähän järjestelmään soputumista voimme vaatia myös ulkomaalaislähtöisiltä.

Suomalaisten keskuudessa elää vielä vanha käsitys, että kaikki ulkomaalaiset ovat huonosti koulutettuja. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Useimmat maahanmuuttaneista ovat monikielisiä ja myös hyvin koulutettuja. Tuskinpa paljon erehdyn, jos väitän, että useimmat ulkomaalaiset nokittavat tässä asiassa meidät suomalaiset.

Onko meillä liikaa poliiseja?

Olen kuullut monessa yhteydessä, että meillä vallitsee poliisipula.  Siltä minustakin tuntuu, kun rikollisiaapäätyy jopa eduskuntaan ilman, että poliisi puuttuu asiaan. Sitä kunnollisuuden vaatimusta kun eivät edes puolueet tunnu noudattavan, ja tuomiot rasistisista rikoksista katsotaan melkein ansioksi.

Tuolla poliisien vähäisyydellä ei kai ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, mutta sitä suurempi ihme on, että poliiseja riittää kuitenkin kyttäämään lapsistaan huolehtivia äitejä, jotka ansaitsisivat kunniamerkin. Al Holin vankileiriltä karkaaminen oli jo sinänsä ansiokas teko, mutta jos siihen jotenkin pitäisi suomalaisen poliisin puuttua, niin olisivat voineet panna vaikkapa poliisiyhdistyksen kuoron vastaanottamaan nämä perheet.  Poliisipulasta johtuen en tämäkään siis ollut mahdollista, mutta on vallan hullua ajatella, että nämä äidit muodostaisivat jonkin vaaran tälle maalle. Vielä älyttömämpää on pelätä heidän pieniä lapsiaan.

Kyllä poliiseja tarvitaan ihan muuhun kuin noiden perheiden kyttäämiseen.  Ellei sitten haluta turvata heidän elämäänsä, joka tässä rasistisessa maassa ei ilman muuta ole selviö.

Varmuudella tiedän, että meillä on paikkoja, joissa ulkomaalaistaustaiset nuoret eivät uskalla kulkea harrastuksissaan pelätessään rasistisia suomalaisjoukkioita.

Tietojeni mukaan nuo kyseiset perheet olivat suomalaisia, joten missä sitten on ongelma?

No ongelma on joidenkin rasistisessa mielessä.

Poliisi on tehnyt suuren työn saattaessaan oikeuteen ”mopojengin”, jonka on todettu ryhmittyneen rikollisjärjestöksi. Minulla ei, ei ehkä monella muullakaan, ole tietoa tuon ryhmittymän rikollisista teoista, mutta varmaan niitä on.

Ehkä rasistiset kommentit ja vähemmän väkivaltaiset rikokset eivät aiheuta välttämättä turvallisuusriskiä, mutta tilanne saattaa muuttua sellaiseksi, jos ei rasismia saada kytkettyä tästä maasta.

On edelleen ihme, että joku rasistinen ryhmittymä saattaa saada lähes 20% kannatuksen joissakin vaaleissa. Kyllä se minun mielestäni on huolestuttavaa, samoin kuin jonkin epäjumalan sotureiksi itseään nimittävän huligaanijoukon parveilu kaupunkiemme kaduilla.

Nämä molemmat järjestöt pitäisi kieltää samalla perusteella kuin aikoinaan kiellettiin esimerkiksi IKL:n toiminta.

Emme kai me kukaan halua, että Suomessa tapahtuu sama kuin parhaillaan USA:ssa.

Suomessa tarvitaan lisää poliiseja, mutta ei ihan samanlaisia kuin Yhdysvalloissa.

Suomi on jo nyt turvallinen maa suomalaisille, mutta meidän pitäisi tehdä tästä maasta turvallinen kaikille.

Mitkään epätotuudet eivät auta meitä vähääkään, vaan vääristävät asenteitamme.  Meillä kaikilla ei ole eväitä nähdä tilastojen taakse. Esimerkiksi todelliset rikostilastot eivät kerro, että ulkomaalaiset tekisivät suhteellisesti enemmän rikoksia kuin suomalaiset. Ne kertovat, että ulkomaalaisten tekemistä rikoksista tehdään enemmän ilmoituksia, koska ilmoituksen tekemisen kynnys on alhaisempi. Suomalaisten tekemät seksirikokset ovat pääosin lähipiirin tekemiä ja yleensä ne jäävät pimentoon.

Väkivaltarikosten määrä ei juurikaan ole nousut ulkomaalaisten tulosta huolimatta.

Olkaa ihan mitä mieltä tahdotte, mutta kyllä poliisien tilastot kertovat näin, jos niitä osataan lukea. 

Muistoja menneiltä vuosilta. Leiripäiväkirja 1991

Paikkoja siivotessani löysin vanhan leiripäiväkirjan, jota olin pitänyt leiriltä, jonka järjestin Suomen nyrkkeilyliiton joukkueelle heidän valmistautuessaan Tampereella pidettäviin  MM-nyrkkeilyihin.  Päiväkirja on lähes kolmen vuosikymmenen takaa, mutta uskon, että ainakin mukana olleita kiinnostaa muistella tätä Narva-Joensuussa Virossa pidettyä leiriä. Ehkäpä panen tästä linkin myös Nyrkkeilyveteraanien facebook-ryhmään.

  Jyri Kjäll

  Kai Kauramäki

  Jukka Heikkinen

  Mika Tossavainen

Suomen Nyrkkeilyliitto

MM-93 projektiryhmien leiri 09.– 15.8. 1991

Narva-Joensuu Viro

LEIRIPÄIVÄKIRJA

Suomi oli saanut järjestettäväkseen vuoden 1993 MM-nyrkkeilyt. Ne päätettiin pitää Tampereella. Nyrkkeilyliiton vuotuisessa ”luvunlaskussa” tilaisuudessa Oulussa vuonna 1991 päätettiin, että kisoihin mahdollisesti kyseeseen tulevista liiton nyrkkeilijöistä muodostetaan kaksi ryhmää, joista A-ryhmän muodostavat tämänhetkiset edustusnyrkkeilijämme ja B-ryhmän muodostavat mahdollisesti parin tulevan vuoden aikana vaadittavalle tasolle nousevat nyrkkeilijät.

Olin noihin aikoihin Nyrkkeilyliiton valmennusvaliokunnan puheenjohtajana ja samaan aikaan työskentelin omissa työprojekteissani Narva-Joensuussa Virossa.  Yhteistyökumppanina oli Narva-kolhoosi, jonka johtaja Viktor Radionov lupasi omalta osaltaan auttaa suomalaisia nyrkkeilijöitä, mikäli nämä haluaisivat leiriytyä Narva-Joensuuhun. Kun parikin virolaista valmentajaa lupasi tuoda omalla kustannuksellaan leirille muutamia tosi hyviä venäläisiä nyrkkeilijöitä, tarjosin Nyrkkeilyliitolle tätä mahdollisuutta.

Minä lupauduin henkilökohtaisesti kustantamaan mahdollisesti tarvittavan lisäkustannuksen Virossa olon ajalta. Nyrkkeilyliiton kustannettavaksi jäisi vain matka Tallinnaan, josta eteenpäin päästäisiin Narva-kolhoosin kustantamalla linja-autolla.

Suomalaisnyrkkeilijät huoltojoukkoineen saapuivatkin 08.08.1991 Tallinnan satamaan, jossa olimme kolhoosin bussilla heitä vastassa.

Leiri alkoi seuraavana päivänä.  Aikaisemmin päivällä olimme kokoontuneet paikallisen ryhmän kanssa suunnittelemaan leirin ohjelmaa.

Suunnitteluryhmässä tällöin olivat mukana virolaisvalmentaja Juri Kudrjasov, Narva-kolhoosin johtaja Viktor Radianov, hotellin johtaja Viktor Rustalov, tulkkinamme toiminut Toomas Putsep sekä allekirjoittanut.

Suunnittelimme pääosin leirin sisällön, mutta emme halunneet lyödä harjoitusohjelmaa lopullisesti lukkoon, sillä halusimme antaa suomaisvalmentajien vaikuttaa harjoitusten sisältöön.

Muutama leirille osallistuva venäläisnyrkkeilijä saapui myös päivän kuluessa leirille.

Perjantai 09.08.1991

Oli ensimmäinen varsinainen leiripäivä. Osa harjoituksista oli tarkoitus pitää ulkona, mutta sää ei näyttänyt suosivan meitä. Ulkolämpötila oli 15^oC ja veden lämpö 22^oC. Satoi myös vettä. Vielä nytkin vaikutti osa suomalaisista hyvin merisairailta, sillä tuulen nopeus oli matkan aikana 25 m/s, joka oli kantosiipialukselle kovasti keinuttavaa. Kevyet iltaharjoitukset kuitenkin pidettiin.

Huoltoryhmän lisäksi suomalaisista olivat mukana: Jukka Heikkinen, Harri Hosio, Jyri Kjäll, Kai Kauramäki, Tommi Kärkkäinen, Janne Leino, Marko Nieminen, Juha Temonen, Juha Turkka, Mika Tossavainen, Reijo Vuorinen, Sami Elovaara, Henry Heiskanen, Jari Johansson, Jarmo Malinen, Jani Nousiainen, Anssi Peräjoki, Juha Sauramo, Ville Teriö, Pekka Toikka ja Tommi Tapio.

Lauantai 10.08.1991

Porukka oli pääsääntöisesti toipunut.  Lievästi sairaana olivat Janne Leinonen ja Reijo Vuorinen, joten heille suositeltiin vain hyvin kevyttä harjoittelua.  Tekniikkaharjoituksissa päivällä myös he olivat mukana.

Ammulenkki tehtiin klo 8.00.

Paritekniikkatreenit klo 12.00, joissa siis kaikki olivat jotenkin mukana.

Iltapäivän treeneissä klo 17.00 Temosen Juhan poskesta meinasi hammas kaivautua läpi, jotenka miehelle suositeltiin parin päivän ottelutaukoa.

Kokonaisuutena fiilis oli kuitenkin hyvä, vaikka vettä tuli edelleen taivaan täydeltä.

Sunnuntai 11.08.1991

Herätys aamulla normaaliin tapaan.  Ainakin huoltoryhmään kuulunut Pave Martenson oli sen verran kova naama, että kävi meressä uimassa. Veden lämpötila oli kai jotain 20^oC,joten ei kai se ihan mahdoton ollut.

Merosen Risto oli harjoitusten vetovuorossa. Ohjelma ei juurikaan poikennut venäläisten metodeista.

Minä käväisin illalla Ankkuri–baarissa, jossa jouduin paikallisten tenttiin. Olivat ilmeisesti huomanneet suomalaisen ryhmän.

Maanantaina 12.08.1991

Ei oikeastaan eronnut edellisistä päivistä. Minäkin rohkenin aamu-uinnille, mutta en sentään lähtenyt juoksemaan kovakuntoisten urheilijoiden mukaan.

Illalla oli valmentajien saunailta.

Tiistai 13. 08. 1991

Heti aamusta satoi, mutta se ei pelottanut lenkkeilijöitä. Kärkkäisen Tommi oli oudosti kateissa, mutta löytyi kuitenkin joskus päivällä. Minä en oikein vieläkään tiedä katoamisen syytä, mutta hyvä että mies löytyi.

Hotellin johto oli unohtanut poikien saunaillan, vaikka Rustalov oli itse ollut sitä suunnittelemassa.  No saatiinhan se sauna lopulta lämpimäksi.

Keskiviikko 14.08.1991

Näin se vaan aika vierähtelee. Viimeistä edellinen päivä. Herätys ja normaalit aamutoimet lenkkeineen ja uinteineen. Aamutoimien jälkeen käytiin porukalla Narvassa ostoksilla.  Sitten päivällä taas treeneihin ja illalla sparrausta venäläisten kanssa.  En oikeasti tiedä, minkä tasoisia neukut olivat, mutta vaikuttivat tosi hyviltä.

Kunnon selkäsaunaa ei saatu, joten illalla mentiin sitten oikeaan saunaan.

Torstai 15.08.1991

Pitäisiköhän sanoa, että ovat korkeimmat voimat olleet treenauksen kannalta hyvinä, sillä aurinkoiset hietikot eivät juurikaan ole houkutelleet. Näin leirin viimeisenä päivänä aurinko kuitenkin rupesi porottelemaan koko tehollaan.

Päivällä olin Toomaksen kanssa Sillamäessä hoitelemassa asioita ja huomista kuljetusta Tallinnaan.  Iltapäivällä palasin reissultani ja kuulin, että treenit olivat menneet ihan ok. Käytiin Toomaksen kanssa vielä illalla pääjohtajan pakeilla kyselemässä, onko kaikki ok. Tyytyväisiä tuntuivat olevan, joten illalla annettiin poikien rentoutua Ankkurissa.

Perjantai 16,08.1991

Nyt on aamu ja klo 6.30. Suomalaiset ovat juuri lähteneet bussilla kohti Tallinnan satamaa.  Tunnin päästä lähdetään kolhoosin pikkubussilla perään ja tavataan vielä kerran satamassa.

Leiri on ohi ja tuntuu, että kaikki ovat tyytyväisiä sen antiin. Luulisin myös liiton olevan tyytyväinen, sillä oletan, että tämä oli historian halvin ulkomaanleiri ja sparrausvastustajatkin olivat keskiarvoa parempia.  Todellista tuntua jo MM- kehäänkin. Leiri on ohi, ja voimme odottaa jopa useampiakin mitaleja karkeloista.

Ari Keronen