Hyvät, pahat ja rumat

Siniset silmäni ovat hieman saaneet ruskeata sävyä jo näin vanhoilla päivillä, enkä enää voi pitää itseäni aivan sinisilmäisenä. Sanottaisiinko, että Siperia on opettanut. Yhä vielä kuitenkin pidän kiinni joistakin vanhoista uskomuksistani, joihin kuului tuo nuuoruusaikainen käsitys, että ”rumaa naista ei olekaan”, on vain erinäköisiä ihmisiä, joita katsomme kuka milläkin silmällä. Tätä käsitystä olen sittemmin laajentanut kaikkiin ihmisiin, mutta yhä edelleen minulla on pieniä vaikeuksia sisäistää Eino Leinon aurinkolaulun sanat: ”Paha ei ole kenkään ihminen, vain toinen on heikompi toista.”

Olen elämässäni ollut monessa mukana ja joutunut näkemään monenlaisia ihmisiä, mutta ikävä kyllä myös pahoja ihmisiä maapallolla on. Järjestö, joka surmaa ihmisiä ilman mitään syytä, ei voi puolustella tekojaan millään tavalla. Ilman muuta heidät tulee luokitella pahoiksi ihmisiksi, mutta toki ihmisen pahuus ilmenee paljon pienimmissäkin asioissa. Esimerkiksi politiikassa on suunnaton määrä pelkkää pahuutta, kun ihmiset yrittävät tavalla tai toisella nousta niiden ihmisten yläpuolelle, joita pelkäävät. Meillä on niin monenlaisia tavoitteita, eikä poliittinen pyrkyri useinkaan pysty tajuamaan, että joku toinen on mukana vain siksi, että haluaa auttaa yhteisten asioiden hoidossa. Se on asia jota pyrkyrin on lähes mahdoton tajuta, ja se johtaa monenlaiseen pahuuteen ja kiusan tekoon. Olen kokenut, että ihan harvinaista ei ole suoranaisten valheiden levittelykään, joka tosiasiassa on rangaistava teko. Harvoinpa kukaan kunnollinen ihminen kuitenkaan näihin asioihin reagoi, mutta saattaahan siinä mielensä pahoittaa. Ilmeisesti tuo Kristuksen sanoma ”älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi” on päässyt pahasti himmenemään.

Aloitin tämän jutun sieltä kauniimmasta päästä ja ihan lopuksi kerron myös käsitykseni hyvistä ihmisistä. Kalajoen tsasounan rakentamisesta ilmestyi kirja, joka kertoo monesta hyvästä ihmisestä, joita ilman tuo rakennus ei olisi ihan heti valmistunut. En voi tässä yhteydessä olla mainitsematta Juha Takaloa, jonka kurssitoverit jättivät pahaan pulaan hirsikurssin aikana. Juha jatkoi opiskelua ja veisti hirsiä ihmetellen, että miten hän nyt on ihan yksin jäänyt. Lopulta Juha totesi: ”Rakennanhan minä tämän kirkon vaikka yksin, siinä vaan menee vähän enemmän aikaa.” Tuo lause antoi uskoa myös meille vastuuhenkilöille, mukaan lukien vastaava mestari Jari Haapa-aho, joka jaksoi säännöllisesti ajaa Hämeenlinnasta tänne Kalajoelle ilman rahallista korvausta. Joukkoon liittyi myös Keijo Nikula. Suurimman osan runkotyöstä nämä ihmiset saivatkin vastuulleen. Vähitellen mukaan liittyi myös moniammatillisia talkoolaisia ja materiaalien lahjoittajia. Rakennuksesta tuli todella ekumeeninen, sillä mukana oli niin kristittyjä, ateisteja kuin muslimejakin. Siunausta heille kaikille, sillä he ovat todella hyviä ihmisiä.

Tämä hanke on nyt yhdeltä osin päätöksessä, ja siitä on siis julkaistu myös kirja, jota saa ostaa paikallisista kaupoista, tsasounasta, kristilliseltä opistolta, tsasounan kannatusyhdistykseltä ja netistä. Myös Kalajoen kirjasto on hankkinut näitä kirjoja, joten lainaaminenkin on mahdollista. Minulle tämä oli suuri urakka ja opetti ainakin sen, että on olemassa paljon hyviä ihmisiä, jotka tulevat mukaan silloin, kun uskovat, että päämäärästä on iloa ja hyötyä edes jollekin ihmisryhmälle.

Auttamisen ilo ei edelleenkään ole vieras käsite kaikille ihmisille.