Kun seuraan USA:n politiikkaa, niin en voi olla ihmettelemättä sitä tosiasiaa, että noin isosta maastakaan ei löydy presidentiksi ehdokasta, joka suhtautuisi hieman kunnioittavammin totuuteen. Molemmat ehdokkaat ovat jääneet kiinni suoranaisista valheista lähes jatkuvasti. Trumpin kohdalla se on jo niin totuttu tapa, että kansa melkein hyväksyy sen.
Totta on, että politiikka
on niin likaista peliä, että pieniä valheita saattaa lipsahtaa sekaan, mutta että
noin isossa porukassa noin mätiä persoonia pääsee tuohonkin asemaan! On onni, että
Yhdysvalloissa on käytännössä kaksipuoluejärjestelmä, joten Donald Trumpin ei ole
tarvinnut vaihtaa puoluetta kovin usein. Toistaiseksi yksi kerta on riittänyt, mutta
taso nousi vain siinä puolueessa, mistä mies lähti.
Olisi tosi kauheaa
ajatella, että noin isossa maassa olisi tuollainen presidentti. Jopa naapurimme
Putinkin vaikuttaa järkevämmältä ja rauhallisemmalta. Jos maailman vaikutusvaltaisin
mies olisi samanlainen, tai vielä pahempi, niin en surisi vanhuuttani yhtään. Ei
tällä planeetalla olisi mitään tulevaisuutta. Valitettavasti politiikka on se elämän
osa, jossa täysin kykenemättömätkin voivat päteä, jos pyrkyryyttä, röyhkeyttä ja
rahaa riittää. Sen verran olen politiikassa minäkin ollut mukana, että tuon tosiasian
olen huomannut ja nähnyt tuota näytelmää myös sisältä käsin. Trumpin kaltaisia takinkääntäjiä,
puolueenvaihtajia ja toduuden vierestä puhuvia sopii myös meidänkin politiikkaan.
Valtakunnan politiikassa tarvitaan isompia rahoja, tai isompia valheita, mutta kunnallispolitiikassa
saattavat pelkät valheetkin riittää ja rahan osuus jää vähäisemmäksi.
Ketään en halua erikseen
nimetä, mutta kyllä mieleeni tulee moniakin Trumpin kaltaisia miehiä niin paikallispolitiikassa
kuin valtakunnan politiikassakin. Jotkut ovat menestyneet, jotkut taas eivät, mutta
pyrkyryyttä ei ole puuttunut. Kyllä siinä yhteinen menestys on saanut väistyä omien
pyrkimysten tieltä.
Ei tämä ole pelkästään
puoluepolitiikassa esiintyvä ilmiö, vaan ihan samaa soppaa on suomalainen urheilupolitiikka.
Valtakunnallisesti johtopaikoilla on kyllä todellisia urheilumiehiä, mutta... Järjestöt
hamuavat joukkoonsa myös poliittisia vaikuttajia, joilla ei oikeasti riitä halua
ja harrastusta, mutta olettavat saavansa lisää äänestäjiä tästäkin viiteryhmästä.
Itsekin olin aikoinani Nyrkkeilyliiton hallituksessa, mutta oletan tulleeni sinne
valituksi keskinkertaisen nyrkkeilyurani, keskinkertaisen valmentajaurani ja parin
isohkon turnauksen ja muutaman seuran perustajana. Kyllä minä hieman tätä taustaa
vasten ihmettelen, että monet nyrkkeilijöiden "perässäkävelijät" esiintyvät
suurina urheilumiehinä.
Emmehän me aina toistemme
ansioita tiedä, joten ihan vilpittömästi kysyn, että mitä esimerkiksi Paavo Arhinmäki
on tehnyt nyrkkeilyurheilun hyväksi. Ei ole eteen sattunut yhtään mitään tapausta,
mutta eihän se toki tarkoita, että ei sellaisia olisi.
Donald Trumppeja
on myöskin urheilu pullollaan.
Kyllä minä myönnän,
että noita trumppeja ja muita perässäkävelijöitä on myös uskonnollisissa liikkeissä.
Eihän muutoin olisi mahdollista, että meillä on toista tuhatta uskonnollista yhteisöä
pelkästään Suomessa. Eivät uskovaisten paikat ole loppuneet, puute onkin uskonnollisten
profeettojen paikoista. Minä koin hengellisen heräämisen varsin myöhäisellä iällä,
eikä mieleenikään tullut minkään asteinen poliittinen peli sen kustannuksella. Kunnallisvaaleissa
olin ehdolla, koska kansanedustaja Pirkko Mattila pyysi minua auttamaan puoluetta,
ja tsasouna taas rakennettiin siksi, että sellaista ei Kalajoella ollut.
Molemmista teoista
on tullut negatiivistakin palautetta, mutta mistäpä sitä ei olisi tullut. Kateuskin
on ansaittava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti