Kirkkojen mies

Jos minulta olisi kysytty muutamia vuosia sitten, mitä aion harrastaa eläkkeelle jäätyäni, olisin luullut osaavani vastata siihen . Vastata olisin osannut, mutta väärin olisin vastannut jokseenkin suurella todennäköisyydellä, sillä tuskinpa kovin moni tässä maassa harrastaa kirkon rakentamista. Ja kun oikein alkuun pääsin, niin menin mukaan myös Kalajoen satamakirkkoprojektiin, ihan vain vapaaehtoisena harrastajana.  

Ei minulla suuria luuloja koskaan ole itsestäni ollut, kun en ehkä opiskelua ja urheilua lukuun ottamatta ole erikoisen hyvin menestynyt missään. En politiikassakaan, jota sentään olen harrastanut pienen ikäni aina 17 – 18 ikävuodestani alkaen. Se on todella epäkiitollista hommaa, varsinkaan kun en omaa siihen tarvittavaa kunnianhimoa. Oman kotikunnan kehittäminen kiinnostaa minua huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi ruotsin kielen asema, vaikka siihenkin olen kantaa ottanut.  Politiikassa olen ollut enimmäkseen mukana vain siksi, että on pyydetty ja joskus olen luullut sen tarjoavan tilaisuuden palvelemiseen.

Kun Kalajoelle muutettuani törmäsin taiteilija Oma Orelliin, siirtyi keskustelu pian uskon asioihin. Puhuttiin yhteisestä uskostamme ortodoksisuudesta. Kerroin olevani ”huono” ortodoksi, koska en kovin paljon ollut käynyt ortodoksisissa tilaisuuksissa vain siksi, että olin aina asunut usean kymmenen kilometrin matkojen päässä ortodoksisista tsasounista tai kirkoista, ja niin tuntui olevan nytkin. Samaa valitteli myös Olga (Oma), jolloin sain suuren ahaa-elämyksen.  Niinpä sanoin Olgalle: ”Sienet kasvavat ja marjat kasvavat, mutta kirkot ovat aina ihmisten rakentamia. Olisimmeko me muita huonompia!” Siinä oli lausuttu ortodoksisen rukoushuoneen alkusanat.

Kaikki ei sujunut kuin vettä vaan.  Totta kai hankkeen arvo ymmärrettiin myös kaupungin elimissä, eikä ortodoksipiispan vierailu suinkaan pahentanut asiaa.  Pian järjestyi tontti tosi hyvältä paikalta, ja monien vaikeuksienkin jälkeen ollaan nyt siinä pisteessä, että vietetään rakennuksen ”torninnostajaisia”. Tarkoitus on saada rakennus kokonaan käyttöön ensi kesäksi, jolloin täällä on muun muassa loma-asuntomessut. 

 

Kuvassa ei ole vielä tornia - sitä pystytetään parastaikaa. 

 Ekumeeninen kahtitauko tsasounan työmaalla.
Sakke vapaakirkosta, Ari ortodoksisesta, Juha luterilaisesta ja Reijo helluntaiseurakunnasta. 

 

 ©Pia Räihälä, Keskipohjanmaa 24.1.2013

Kyllä rakennuksen todellinen tarkoitus on hyötykäyttö ja ortodoksinen pyhättö, mutta sen matkailullista arvoakaan tuskin kannattaa vähätellä. Näin tuli ”kirkon” rakentamisesta minun harrastukseni numero 1. No toihan se mukanaan myös muita harrastuksia, kuten mm. ikonimaalauksen, eikä ihan vähäisenä toimintana myöskään tuon mainitun Kalajoen satamakirkon vapaaehtoisuuden.

Kyllä se vaan niin on, että satamassa sielu lepää. Noin viikko kuukaudessa siihen menee, mutta ilo on kokonaan minun puolellani, kun saan nähdä merimiesten kiitollisuuden siitä, että kaukaisen Kalajoen satamassa on heitä vastassa ystäviä, jotka todella ovat heitä varten.

Uskonnosta ollaan varmasti montakin mieltä, mutta ei kristillinen näkemys ole vahingoittanut ketään. Nämä kaksi hanketta ovat ekumeenisia, joka tarkoittaa, että paikat ovat avoimia uskontokuntaan katsomatta. Kaikilla kristityillä on sama Jumala.

Molemmat hankkeet palvelevat myös kaupungin matkailua. On kiva kuulla, kuinka joku kertoo toisella puolella maapalloa Kalajoen kauniista luonnosta.