Peräkamaripoika

Kyllä me ihmiset joskus olemme varsin erikoisia. Pelkkä erikoisuus saattaa kirvoittaa mitä erilaisimpia huhuja ja juttuja. Eihän niillä välttämättä ole kovinkaan paljon todellisuuspohjaa. En minä oikeasti edes tiedä, onko tämä mies minulle sukua vai ei. Ei sillä seikalla oikeastaan ole mitään merkitystä, sillä en usko puoliakaan jutuista, joita hänestä kerrotaan. Erikoinen hän varmasti on, mutta eihän se synti ole. Kaikkihan me jotenkin…

Jos totta olisi puoletkin niistä jutuista, joita tästä peräkamaripojasta kerrotaan, niin kyllä se silloin alkaisi synnille tuoksahtamaan. Jotenkin minä pidän omituisena jokaista miespuolista, joka on onnistunut säilyttämään neitseytensä yli kolmenkymmenen ikävuoden. Jos sattuu edelleen asumaan kotona, ei se oikein kuvaa paranna sekään. Kotona jossakin äitinsä peräkamarissa. Niitä sanotaan peräkamaripojiksi, sen verran olen oppinut. Eiväthän he yleensä niitä kaikkein terävimpiä penaalin kyniä ole. Kyllä se niin on, että jos olisin pikkutyttö, niin varmuuden vuoksi tällaista setää karkuun juoksisin.  

Tämä miehen malli ei kuitenkaan normaalisti ole vaarallinen, mutta ajatus tirkistelijästä on hieman inhottava. Sellaisia juttuja hänestä kuitenkin kerrotaan. Joku ihan hurja väite kertoo, että olisi jossakin syyllistynyt naisten ahdisteluunkin.

Huhuja taitavat olla, ja pelkästään siitä aiheutuneet, ettei tämä miehenpuolikas vielä ole onnistunut itselleen vaimoa löytämään. Jos minä olisin nainen, en kyllä minäkään tämmöistä peräkamaripoikaa naisi. 

Omituinen se on, ei sille mitään voi.  En minä kuitenkaan kaikkiin juttuihin usko, mutta hyvä se on, että ei se sukua ole. Ei edes tuttu meidän perheelle. Kyllä minä sille kantille olen kallistunut, että kaikella tavalla ihan vieras ihminen se on.