Kehitys kehittyy

”Näin on aina tehty, tai näin ei ole koskaan tehty”. Ne ovat ne yleisimmät kehityksen vastustamiseen käytetyt lauseet, mutta onhan niitä paljon muitakin, jotka ovat ehkä tehokkaimmillaan sisäpiirissä ja joiden ontuvuuden tuntevat kyllä lauseiden esittäjät itsekin, mutta luottavat siihen, että ne sisäpiirilaiset, jotka asian ymmärtävät, tukevat heitä ja muut taas luottavat siihen, että kyllä kai ”noin kokenut” asian ymmärtää.

Minä en ole varma siitä ymmärtävätkö oikeasti, sillä monet politiikan vanhat käytännöt ovat sanalla sanoa typeriä ja yhteisen edus vastaisia. Olen minä niitä julkisesti arvostellut ja tulen jatkuvasti arvostelemaan niin kauan, kuin ne muutetaan tai minä kuolen. Toivon, että kuolemani jälkeen joku toinen ottaa tehtäväkseen politiikan tervehdyttämisen. No, ei se minulla nyt ihan elämäntehtävä ole ollutkaan, sillä enimmäkseen olen vain kirjoitellut aiheesta, mutta tekemistä siinäkin. Silti toimintaani on arvosteltu, vaikka mitään järkevää argumenttia siihen ei ole löydettykään.

Kun olen vaatinut erilaisiin lautakuntiin valituilta ihmisiltä jonkin asteista asiantuntemusta, olen saanut suoranaisen arvosteluryöpyn osakseni. Oikeasti olen pikkusen ymmällä, sillä en todellakaan tiedä mitä haittaa siitä olisi, jos jonkun lautakunnan jäsen olisi myös asiantuntija kyseisellä alalla. Itsestäni en todellakaan kirjoita, sillä minulla ei koskaan ole ollut poliittista pyrkyryyttä tai kunnianhimoa niin paljon, että olisin johonkin itseäni tyrkyttänyt. Osaamisen puute saanee ihmiset ajattelemaan, että juuri minä tarkoitan itseäni tällä asiantuntemuksella. Uskokaa nyt todella, että en tarkoita. 

Nämä ovat asioita, joista olen kirjoittanut jo useamman vuoden. Samalla perusteella arvostellut myös ministerivalintoja, sillä edelleen olen sitä mieltä, että esimerkiksi puolustusministerin minimivaatimus tulisi olla suoritettu asepalvelus. Olen kyllä armeijan käynyt, mutta en silti ole tyrkyttänyt itseäni hallitukseen.

Vanhoja poliittisia käytäntöjä puolustellaan sillä, että ne ovat vanhoja poliittisia käytäntöjä. Kukaan ei ole edes yrittänyt uskotella, että on aivan oikein, että Tossu Tossavainen valitaan kulttuurilautakuntaan ohi jonkun taideaineiden opettajan, joka on ollut vuosikausia mukana järjestelemässä erilaisia tapahtumia ympäri Suomen.  On kyllä totta, että Tossu Tossavainen on hyvä kaivinkoneen kuljettaja ja saanut vaaleissakin 12 ääntä, mutta se ei tee hänestä kulttuurin asiantuntijaa. Suutaan hän saa kyllä aukoa ja aikaa tuhlata kulttuurilautakunnan kokouksissa. Sen lisäksi hän on oikeutettu nostamaan saman kokouspalkkion kuin kaikki muutkin, joista vain ani harva on oikeasti kulttuuri-ihminen. Opettaja Mirja Matikainen pyörittää edelleen paikkakunnan kulttuuritoimintaa ja sijoittaa siihen jopa omia rahojaan, kun lautakunta ei ole myöntänyt pienintäkään avustusta juuri mihinkään.

Olkaa vaan toista mieltä. Syntyyhän siitä keskustelua, mutta näin se vaan menee. Ne 12 ihmistä, jotka Tossavaista äänestivät, eivät tosin äänestäneet häntä kulttuurilautakuntaan, sillä he olivat syvästi tietoisia, että Tossavainen ei ole oikein kulttuuri-ihmisiä. Puolueen sisäisessä hierarkiassa hänen 12 ääntään eivät muuhun paikkaan kuitenkaan riittäneet. Paikkoja jaetaan puolueen sisällä täysin salassa äänestäjiltä.

Nämä ovat niitä poliittisia käytäntöjä, joita minä vastustan nyt ja olen aina vastustanut. Ehkä se on minun sinisilmäisyyttäni, mutta vakaasti uskon, että jokaisella puolueella on myös jäseniä ja kannattajia, jotka olisivat tehtäviin päteviä, kunhan vaivauduttaisiin edes etsimään. Kyllä minä olisin ihan itse käynyt Mirja Matikaiselta kysäisemässä, että kiinnostaisiko häntä olla puolueen edustaja kulttuurilautakunnassa.

Olen syvästi tietoinen, että se olisi uusi poliittinen tapa, mutta ei ehkä täysin tuntematon, sillä näinkin on joskus menetelty.

Muuten olen sitä mieltä, että kun eduskunta äänestää hallituksen luottamuksesta, tulisi ministerien jäävätä itsensä. Ei ole yleisen oikeuskäytännön mukaista, että ihan itse saa olla mukana päättämässä omasta luottamuksestaan. Sekin on vanha poliittinen käytäntö, joka pitäisi mitä pikimmin muuttaa.

Tiesittekö, että puoluekuri on lain vastainen? Paitsi että se on vastoin kansanedustajille annettua ohjeistusta, se täyttää kiristyksen tunnusmerkit. Siihen saattaa myös liittyä petoksen elementtejä, jos se aiheuttaa vaalilupausten vastaista käyttäytymistä.