Kyllä se niin on, että kenenkään ei pitäisi jättää väliin tuota näytelmää, joka niin elävästi raottaa historian verhoa. Raottaa nimenomaan, sillä tuskinpa meistä kukaan on elänyt tuohon aikaan, niin että voisi tulkita näytelmää aikalaisen silmin.
Historia on aina kunkin ajan vallanpitäjien näkemys asiasta, ja valitettavasti se tästä syystä voi myös muuttua. Suuressa mittakaavassa näin on käynyt mm. Venäjällä ja jossakin määrin jopa Suomessa. Ehkä juuri tästä syystä en koskaan ollut politiikassa kovin suosittu, kun en suostunut uskomaan, että asiat esimerkiksi Tammisaaren vankileireillä tapahtuivat juuri niin kun monet kirjailijat väittivät. Joku totuuspohjahan niissä kuitenkin oli, ja sen olen valmis myöntämään nytkin. Suomessa ja yleensä länsimaissa historia on hyvin lähellä totuutta, mutta muutamissa jäljellä olevissa diktatuureissa on kuitenkin melko hauskoja tulkintoja tapahtumista, jotka jäävät historiaan.
Miettikääpä
vaikka tätä.
Pohjois-Korea
on maailman eristäytynein valtio, jonka asioista me länsimaiset ihmiset
tiedämme hyvin vähän. Vielä vähemmän tietävät pohjoiskorealaiset muun maailman
asioista. Nyt jalkapalloilun MM-kisojen aikana paikallinen media hehkuttaa
Pohjois-Korean valtavaa menestystä näissä kilpailuissa, joissa se on jo nyt
voittanut Japanin 7 – 0, USA:n 4 – 0 ja Kiinan 2 – 0. Naurakaa jos vatsa
kestää.
Totta
on, että 2010 Pohjois-Korea todella selvisi lohkostaan näihin kisoihin, joten
on menestynyt sentään Suomea paremmin, mutta itse kisoissa se ei silloinkaan
voittanut yhtään ottelua, vaan hävisi kaikki pelit rökälelukemin. Epäilen,
ettei tuo Pohjois-korean esiintyminen MM-areenoilla tule koskaan enää
toistumaan, mutta paikalliseen historiaan jää varmasti tuo Pohjois-Korean tämänvuotinen
”menestys”. Onni onnettomuudessa on, että kansainvälinen liitto ei kuitenkaan
merkitse näitä ”saavutuksia” aikakirjoihin.
Tuo
Korean tapaus ei nyt ehkä paras mahdollinen esimerkki olekaan, mutta se kuvaa
hyvin tuota näkemystäni historiallisista totuuksista. Pääsääntöisesti ne ovat
tapauksista, jotka joku on muistiin merkinnyt omista lähtökohdistaan lähtien.
Tuonkin käräjätuvan tapahtumat ovat varmasti aivan erilaiset riippuen siitä,
kumman asianosaisen puolella niiden muistiinmerkitsijä on ollut. Tuskinpa
kukaan näin 200 vuotta myöhemmin väittä muistavansa, mikä totuus oli.
Selvää
on, ettei näytelmän kirjoittajakaan pyri tuomaan esiin absoluuttista totuutta,
vaan ajan hengen, jossa hän mielestäni on onnistunut erinomaisesti. Kirjailijan
vapautta on käytetty sopivasti aina Visumattia ja körttikuoroa myöten. Tuskinpa
sillä suurta merkitystä onkaan, onko tarina oikeudenkäynnistä ihan tarkka
kuvaus tapahtumista, vai kuvaus sen hetkisestä vallankäytöstä. Olipa niin tai
näin, niin valitusaika on jo umpeutunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti