Kalajoen käräjät

Kyllä se niin on, että kenenkään ei pitäisi jättää väliin tuota näytelmää, joka niin elävästi raottaa historian verhoa. Raottaa nimenomaan, sillä tuskinpa meistä kukaan on elänyt tuohon aikaan, niin että voisi tulkita näytelmää aikalaisen silmin. 

Historia on aina kunkin ajan vallanpitäjien näkemys asiasta, ja valitettavasti se tästä syystä voi myös muuttua. Suuressa mittakaavassa näin on käynyt mm. Venäjällä ja jossakin määrin jopa Suomessa. Ehkä juuri tästä syystä en koskaan ollut politiikassa kovin suosittu, kun en suostunut uskomaan, että asiat esimerkiksi Tammisaaren vankileireillä tapahtuivat juuri niin kun monet kirjailijat väittivät. Joku totuuspohjahan niissä kuitenkin oli, ja sen olen valmis myöntämään nytkin. Suomessa ja yleensä länsimaissa historia on hyvin lähellä totuutta, mutta muutamissa jäljellä olevissa diktatuureissa on kuitenkin melko hauskoja tulkintoja tapahtumista, jotka jäävät historiaan.

Miettikääpä vaikka tätä.

Pohjois-Korea on maailman eristäytynein valtio, jonka asioista me länsimaiset ihmiset tiedämme hyvin vähän. Vielä vähemmän tietävät pohjoiskorealaiset muun maailman asioista. Nyt jalkapalloilun MM-kisojen aikana paikallinen media hehkuttaa Pohjois-Korean valtavaa menestystä näissä kilpailuissa, joissa se on jo nyt voittanut Japanin 7 – 0, USA:n 4 – 0 ja Kiinan 2 – 0. Naurakaa jos vatsa kestää.

Totta on, että 2010 Pohjois-Korea todella selvisi lohkostaan näihin kisoihin, joten on menestynyt sentään Suomea paremmin, mutta itse kisoissa se ei silloinkaan voittanut yhtään ottelua, vaan hävisi kaikki pelit rökälelukemin. Epäilen, ettei tuo Pohjois-korean esiintyminen MM-areenoilla tule koskaan enää toistumaan, mutta paikalliseen historiaan jää varmasti tuo Pohjois-Korean tämänvuotinen ”menestys”. Onni onnettomuudessa on, että kansainvälinen liitto ei kuitenkaan merkitse näitä ”saavutuksia” aikakirjoihin.

Tuo Korean tapaus ei nyt ehkä paras mahdollinen esimerkki olekaan, mutta se kuvaa hyvin tuota näkemystäni historiallisista totuuksista. Pääsääntöisesti ne ovat tapauksista, jotka joku on muistiin merkinnyt omista lähtökohdistaan lähtien. Tuonkin käräjätuvan tapahtumat ovat varmasti aivan erilaiset riippuen siitä, kumman asianosaisen puolella niiden muistiinmerkitsijä on ollut. Tuskinpa kukaan näin 200 vuotta myöhemmin väittä muistavansa, mikä totuus oli.

Selvää on, ettei näytelmän kirjoittajakaan pyri tuomaan esiin absoluuttista totuutta, vaan ajan hengen, jossa hän mielestäni on onnistunut erinomaisesti. Kirjailijan vapautta on käytetty sopivasti aina Visumattia ja körttikuoroa myöten. Tuskinpa sillä suurta merkitystä onkaan, onko tarina oikeudenkäynnistä ihan tarkka kuvaus tapahtumista, vai kuvaus sen hetkisestä vallankäytöstä. Olipa niin tai näin, niin valitusaika on jo umpeutunut.