Se ensimmäinen kivi

”Rikos on teko, josta laissa on määrätty rangaistus.”  Kukapa meistä voisi heittää sen ensimmäisen kiven, jos tuota määritelmää sovellettaisiin kaikkiin tapauksiin. Minäkin lähes ammattimaisena kirjoittajana joudun myöntämään syyllistyneeni tuollaisiin tekoihin. Sen mukaan olen jopa rikoksen uusija, sillä olen saanut sakot kaksikin kertaa auton parkkeeraamisesta omaan pihaan.  Sen lisäksi on tullut muutaman kerran ylinopeussakkoja, eikä mikään selitys ole auttanut.  Kiviä en siis missään tapauksessa saisi heitellä.  

Kun tämä nyt kuitenkin on poliittinen blogi, niin puutunpa asiaan, joka aina on askarruttanut mieltäni. Miksi poliittiset puolueet eivät noudata omia sääntöjään?  Melkein kaikkien puolueiden säännöissä on pykälä, joka sanoo ”hyvämaineinen Suomen kansalainen”. Tässä se ikuisuuskysymys sitten onkin.  Milloin ihmistä on pidettävä hyvämaineisena? No onhan siihen kansalla selvät käsitykset, mutta en ihan selvää määritelmää asiasta löytänytkään. Hyvämaineisena pidetään yleensä ihmistä, joka ei ole syyllistynyt tahallisesti noihin rikoksiksi luokiteltuihin tekoihin ja elää jokseenkin nuhteetonta elämää. Minäkin siis olen hyvämaineinen, sillä nuo mainitsemani liikennerikkeet ovat ainoat tuomioni, enkä ainakaan ihan viimeisinä vuosina kovin irstaastikaan ole elänyt .

Uskallan jopa luulla, että täällä kotipaikkakunnallani olen melko arvostettu henkilö.  Olipa niin tai näin. niin ainakin täytän tuon hyvämaineisuuden määritelmän lain tarkoittamassa mielessä.  Samaa ei voi sanoa kaikista politiikassa mukana olevista ihmisistä.  Enkä puhu nyt pelkästään omasta puolueestani, enkä edes omasta kotipaikkakunnasta.  Rikoksen tekijöitä ja huonomaineisia kansalaisia on eduskuntakin täynnä. 

Sanoin alussa, että melkein kaikissa puoluesäännöissä on tuo pykälä. Sen noudattamiseksi puutuu siviilirohkeus.  Jonkun määrätyn uskonnon tunnustaminen saattaa olla suurempi este puolueessa toimimiselle kuin esimerkiksi toistuvat varkaudet tai kunnianloukkaukset.  Näin se vain on.

Tutkikaapa oman puolueenne sääntöjä ja lähiympäristönne ihmisiä.  Olen samaa mieltä, että ihmistä ei pidä tuomita hänen menneisyytensä mukaan, jos asiat on kertaalleen sovitettu ja rangaistukset lusittu.  Hyvämaineiseksi ei ihminen kuitenkaan linnassa muutu, eikä rikos vanhene syyteoikeuden vanhentuessa. Tappajakin pääsee aikoinaan linnasta, mutta kantaa tappajan mainetta lopun elämänsä.  Jos minulta kysytte, niin en koskaan olisi valinnut eduskuntaan Volvo Markkasta, enkä edes Jyrki Kataista.  Ehkäpä heidän puolueessaan ei kuitenkaan ollut tuota sääntöpykälää.  Jos oli, niin miksi sitä ei noudatettu?  Joskus jopa hyväveliverkosto puuttuu asiaan, ja rehellisiltä kansalaisilta puuttuu siviilirohkeus.

Jos suomalaisessa politiikassa annetaan tämän systeemin jatkua, on aika turha odottaa suuria muutoksia.  Varmasti esimerkiksi perussuomalaisten Timo Soini on rehellinen kunnon mies, mutta samaa ei voi sanoa ainakaan kaikista hänen ympärillään hääräävistä hännystelijöistä.  Kovasti ihastuin aikoinani Veikko Vennamon julistamaan ”rötösherrajahtiin”. Se on nyt johonkin unohtunut.  Puuttuuko siinnäkin siviilirohkeus, vai siunataanko sääntöjen- ja lainvastainen menettely puolueen maineen varjelulla.  Ainakaan näin ei saisi olla, sillä totuus ei pala tulessakaan, ja lopulta nousee pintaan aina.

Eduskunnassa istuvien rötösherrojen luettelo on niin pitkä, että en nyt lisää sitä tähän, mutta ehkä syy kuitenkin selvisi.