Kalajoen Perussuomalaiset ry

Pitkä on poliittinen urani ollut, sillä jo 60- luvulla olin mukana politiikassa.  Tähän ajanjaksoon sijoittuu myös ensimmäinen ja ainoa puolueen vaihtonikin, vaikka en sitä nyt niin kauheana syntinä pidäkään. Niinhän se on, että puolueet muuttuvat ja ihmiset myös.  Aina tämä muutos ei suinkaan tapahdu samaan suuntaan, vaan saattaa käydä samoin kuin monessa avioliitossa. Kasvetaan erilleen.  Silloin puolueen vaihdos on perusteltavissa. Muussa tapauksessa kyse on joko sopeutumattomuudesta, selkärangattomuudesta tai kohtuuttoman suurista valtapyrkimyksistä, jotka veivät hengitystilan muilta ja tuloksena oli yksinkertaisesti potkut.

Olen kirjoittamassa historiikkia Kalajoen Perussuomalaiset ry:stä. Tämä on lyhyt referaatti sen loppuosasta, sillä alku on vielä osittain hämärän peitossa, mutta toki senkin julkaisen sitten kirjassani. Joitakin ihmisiä saatan mainita jopa nimeltä ja jo nyt toivon, että en syyllisty totuuden vääristelyyn. Se mikä on toisen totuus, saattaa toisen mielestä olla suurta puppua. Siksi pitäydynkin asioihin, jotka ovat faktoja ja joista asiakirjoissa on selkeät todisteet.

Kalajoen Perussuomalaiset ry:n historia alkaa v. 1994, eli lähes kahden vuosikymmenen takaa. Tosiasiassa järjestön historia on vielä paljon vanhempi, sillä SMP:n suuren vaalivoiton jälkeen perusteltiin runsaasti paikallisosastoja. 

 

Timo Soini ja Raimo Vistbacka 1995. Kuva: www.vaalikone.fi

Tapahtui myös niin, että v. 1971 perustettiin Kalajoelle SMP:n paikallisjärjestö, josta nimenmuutoksen myötä tuli Kalajoen Perussuomalaiset ry. vuonna 1994.  Silloisesta puheenjohtajasta, Heikki Mannisesta, joka nykyisinkin elää ja voi hyvin, tuli Kalajoen Perussuomalaiset ry:n vanhin elossa oleva jäsen. Heikki Manninen oli aktiiviaikoinaan myös Kalajoen ensimmäinen perussuomalainen kunnanvaltuutettu.  Nykyisinkin Heikki on perussuomalainen, mutta 75 ikävuotta ovat hieman lyhentäneet askelta, joskin monelle nuoremmalle hän on edelleen hyvänä esimerkkinä.  

Vaikka tämä olisikin pätkä Kalajoen Perussuomalaiset ry:n historiaa, on tämä pätkä myös omaa poliittista historiaani.  80-luvun lopulla se oli, kun SMP vielä eli ja voi hyvin. Olin silloin ehdolla Rovaniemen kaupunginvaltuustoon, mutta en päässyt. SMP oli elänyt suuruutensa ajat, eikä menestys noissa vaaleissa ollut mitenkään erikoinen. En päässyt valtuustoon minäkään, vaikka omassa puolueessa ihan kärkisijoilla olinkin. Pian tämän jälkeen muutinkin Ouluun ja jatkoin opiskelua. 
 

Poliittinen elämä sai jäädä, enkä SMP:n ”kuoleman” jälkeen haaveillut uudesta tulemisestani.  Yliopiston jälkeen ajauduin kuitenkin opetustöihin Pohjanmaalle, ja kuinka ollakaan, poliittinen menneisyyteni kiinnosti perussuomalaisten silloista paikallisjärjestöä. Oli tulossa eduskuntavaalit, ja ennen kuin kunnolla edes huomasin, olin erään ehdokkaan vaalipäällikkönä.  Silloin eivät vaalit menneet ihan niin kuin sitten myöhemmin. Perussuomalaiset saivat tuloksen, jota osattiin odottaakin, eikä suojattini Sirkka-Liisa Lamminkoskikaan päässyt eduskuntaan. Minulla itselläni ei ollut poliittista motivaatiota sen vertaa, että en suostunut ehdokkaaksi edes seuraaviin kunnallisvaaleihin, joissa ”persujen” nousu jo alkoi orastaa.  

Oulun ensimmäinen puoluekokous oli myös minulle ensimmäinen kokous, jossa olin mukana perussuomalaisena. Myös poikani Jiri ja Jori olivat jo silloin perussuomalaisia.  Jiri joutui myöhemmin Timo Soinin kanssa ”tukkanuottasille”, joten hän oli mukana perustamassa uutta puoluetta ja oli jo eduskuntavaaleissa 2011 sen ehdokkaana ja puolueensa puheenjohtajana.

Kalajoelle muutettuani olin jo eläkemies, mutta toki aina tunnollisesti maksanut puolueen jäsenmaksun, enkä suinkaan vain vaalivuonna, niin kuin paikallinen tapa tuntui olevan. Menneisyydestä ja maksetuista jäsenmaksuista kai johtui, että pian Kalajoelle muuttoni jälkeen kansanedustajaksi noussut Pirkko Mattila soitti minulle ja pyysi mukaan perustamaan Kalajoelle paikallisjärjestöä, jonka puheenjohtajaksi minut valittaisiin. 

Puheenjohtajuudesta kieltäydyin jyrkästi, sillä olin lopettanut poliittisen toimintani jo kolmesti kuluneen 50 vuoden aikana, mutta lupasin olla avuksi, jos apuani tarvittiin.  Ihan ensimmäisellä yrityksellä ei paikallisjärjestöä saatu pystyyn, sillä kaupungintalolla järjestetyssä kokouksessa olin ainut paikkakuntalainen puolueen jäsen.   

Toinen yritys järjestettiin Särkillä ravintola Merisärkässä, jossa sitten onnistuttiin, kun mukana oli perussuomalaisia sentään hallitukseen tarvittava määrä. Puheenjohtajaksi ehdotin Erkki Ahoa, joka valittiinkin siitä huolimatta, vaikka hän oli Pro Kalajoen edustajana valtuustossa. Tämän Erkki tosin salasi, samoin kun silloin vielä voimassa olleen ehdollisen vankeustuomion. Jos olisin asiat silloin tiennyt, olisin luultavasti harkinnut ehdotustani hieman tarkemmin.  Itsestäni tuli sitten varapuheenjohtaja, jota tehtävää olen hoitanut tähän päivään asti.  Jenni Liedeksen kieltäydyttyä jäsenyydestä tuli hallituksesta kolmijäseninen.  Koska hallitus ei sääntöjen mukaan voi itse täydentää itseään, pyydettiin Jari Väli-Klemelä hallituksen ulkopuoliseksi sihteeriksi.  Jari soveltuikin Erkki Ahon aisapariksi niin hyvin, että välillä kaksikko unohti sen tosiasian, ettei Jari ollut edes hallituksen jäsen.  

Seuraavassa syyskokouksessa tehtiin paljon virheitä, sillä edelleenkään ei jäsenluetteloa käytetty, ja vasta jälkeenpäin huomattiin, että vain puolet kokouksen osanottajista oli jäseniä.  Edellisen vuosikokouksen pöytäkirjat olivat hukassa, jäsenluetteloa ei ollut pidetty, eikä edes nimenkirjoittajia oltu ilmoitettu yhdistysrekisteriin. Osa yhdistyksen jäsenistä totesi, ettei näin voi jatkua ja sääntöjen mukaisesti vaati ylimääräisen kokouksen koollekutsumista. Puheenjohtaja taisi ajatella hänelle koituvan vaikeuksia, joten hän yksinkertaisesti jätti ylimääräisen kokouksen koolle kutsumatta ja aloitti ns. riidan, johon kai todellisena syynä oli se, että Aho pelkäsi omaa asemaansa. Siinä vaiheessa Aholle ei kuitenkaan ollut kilpailijaa, joskin olisi ollut varsin arveluttavaa, jos hänet olisi valittu edelleen.   

Varapuheenjohtajana otin lopulta ohjat käsiini, ja ylimääräinen kokous järjestettiin. Heinäkuussa 2013 valittiin yhdistykselle loppukaudeksi hallitus, joka ryhtyi valmistelemaan syyskokousta.  Syyskokouksen päätöksiä emme vielä tiedä, mutta jokseenkin varmaa on, että puheenjohtajana en ole minä, eikä kukaan yhdistyksestä eronnut henkilö.  On hyvin mahdollista, että puheenjohtajuus menee Merijärvelle, josta luultavasti tulee paikallisyhdistyksen jäsen.

Kalajoen Perussuomalaiset ry. täyttää nyt 20 vuotta, joka on nimenomaan yhdistyksen ikä nykyisellä nimellä. Tosiasiassa tämä yhdistys on toiminut edeltäjäpuolueen paikallisosastona jo yli 40 vuotta. Muutaman vuoden kuluttua voidaan viettää yhdistyksen 50-vuotisjuhlia.  Toivottavasti olen silloin vielä mukana.

Kaikissa yhteisöissä on kaikenlaisia jäseniä ja kaikissa yhteisöissä on myös erimielisyyksiä. Eivät edes perussuomalaiset ole tässä suhteessa mikään poikkeus eikä kasvukivuista vapaa yhteisö. Kalajoen perussuomalaiset ry on osa tätä poliittista järjestelmäämme ja puolueena erittäin hyvä. Niin se vaan on, että jos olisimme saaneet johtaa Suomen talouspolitiikkaa, olisi meillä nyt ainakin jonkin verran paremmin asiat tässä maassa.  Perussuomalaiset on ainoa puolue, joka puolueena on ottanut kantaa myös valittujen luottamusmiesten asiantuntemukseen.