Ei häpeä, ei kunnia

Jos ihminen tekee parhaansa jonkin asian suhteen, ei epäonnistuminen ole mikään häpeä. Se ei ole häpeä sittenkään, vaikka olisi jäänyt taistelussa tappiolle. Olen kovasti pahoillani, että annoin joskus valita itseni Kalajoen Perussuomalaiset ry:n varapuheenjohtajaksi, sillä se toi mukanaan varsin ikäviä velvollisuuksia. Silloin en toki tiennyt, että puheenjohtajana toiminut Erkki Aho laiminlöisi kaikki puheenjohtajan tehtävät ja lopuksi vielä ”pissaisi omaan sänkyyn”.  Niinhän siinä sitten kävi, ja Erkki pakeni perustamaan omaa yhdistystään, jonka tarkoituksena oli ilmeisesti nujertaa perussuomalaisten virallinen paikallisyhdistys Kalajoella. 

Kyllä Perussuomalaisten johtokin käänsi puukkoa haavassa asettuen tukemaan tätä Erkin päämäärää, vaikka se ilmeisesti tapahtuikin täydellisestä tietämättömyydestä johtuen. Pyysin useaan kertaa Perussuomalaisten piirijärjestöä tutkimaan tilanteen ja tukemaan virallista paikallisyhdistystä. Oikeasti ei tapahtunut mitään. Joukamo Kortesalmi kyllä ajoi rallia, mutta ei lainkaan paneutunut tilanteeseen. Kaikista kontakteista päätellen piirin puheenjohtaja Paula Juka oli jotenkin hyvänä manipuloijana tunnetun Erkki Ahon lumoissa ja välitti Kalajoen Perussuomalaisista negatiivista tietoa. Kun sitten lopulta pidimme vaaditun ylimääräisen kokouksen, valitsimme uuden hallituksen ja korjasimme kaikki aikaisemman johdon tekemät laiminlyönnit, oli vastavalitulla puoluesihteerillä vielä otsaa syyttää nykyistä johtoa Erkki Ahon laiminlyönneistä.

Jos ei mennyt perille viestit Erkki Ahon toiminnasta, niin ei näyttänyt menneen perille myöskään ne viestit, joissa kerroimme tilanteen rauhoittuneen ja asioiden olevan nyt hyvin.  Sen verran asioita Paula Juka sai hämmennettyä, että ne ovat jälleen sekaisin. Kalajoen perussuomalaisilla asiat ovat kyllä kunnossa, mutta piirijärjestöä lienee odottamassa pitkä oikeudenkäyntiketju, jossa Perussuomalaiset puolueenakin ovat pelkästään kärsijöitten joukossa. On turha kuvitella, että nämä oikeudenkäynnit lisäävät puolueen kannatusta, olkoonpa niiden lopputulos mikä tahansa.

Kansanedustaja Pirkko Mattilan pyynnöstä tulin toimintaan mukaan auttamaan perussuomalaisia päivittämään paikallisjärjestön toimintaa. Saimmekin sen aluksi kuntoon, mutta kun asiat menivät niin kuin menivät, niin ei kai sille mitään voinut. Ehdottaessani Erkki Ahoa yhdistyksen puheenjohtajaksi ei minulla ollut mitään tietoa hänen rikollisesta menneisyydestään ja että hän istui valtuustossa aivan toisella mandaatilla. Jos nämä seikat olisivat olleet tiedossani, en milloinkaan olisi tuota kohtalokasta ehdotusta tehnyt.

Ei tullut mainetta eikä kunniaa, mutta tuli ihan uutta kokemusta poliittisesta pelistä.  Ja minä kun luulin jo kaiken kokeneeni.