Vihapuheet ja suomalainen populismi

Se oli Eurooppalainen Keski-Suomi ry:n järjestämä Eurooppa-ilta, jossa keskusteltiin populismista ja hyvin vahvasti myös Donald Trumpista. Taisi jäädä Eurooppa hieman noiden teemojen jalkoihin. Kun alustuksen pitäjä oli tohtoriopiskelija, niin toki sieltä asiaa tuli, vaikka joskus lipsui vähän asian vierestäkin. Väliäkös sillä, sillä omia mielipiteitä näytti vahvasti keskustelijoilla olleen.

Kaipa tilaisuuden järjestäjien tarkoituksena oli pitää tilaisuus politiikasta vapaana, mutta eihän se ihan onnistunut, sillä kyllä asenteet purskahtelivat silloin tällöin jopa alustajan puheistakin. Kun puhuttiin vihapuheista ja nimenomaan meidän suomalaisten osuudesta siihen, nousi esille yksi ainoa puolue. Tämä toki perusteltua ja oikeutettuakin. Perussuomalaisista siinä oli puhe, ja kyllähän ”persut” tuolla sektorilla ovat esille nousseet. Eiväthän muutamat perussuomalaisten kansanedustajat rasistisuudessa juurikaan Trumpille häviä, mutta ihan yhtä suurta vaikutusta sillä ei kai ole suureen yleisöön kuin Yhdysvaltain presidentin puheilla.

Kieltämättä kauhukuvia herättää, että maailman mahtavimman valtion päämies esiintyy julkisesti rasistisena. Perussuomalaiset sentään yrittävät kätkeä rasistisuutensa nimittämällä sitä maahanmuuttokriittisyydeksi, vaikka en koskaan ole huomannut heidän kritisoineen maahanmuuttoa. Ainoastaan maahanmuuttajia, ja sitä minä nimitän rasismiksi. Ei maahanmuuttokriittisyydestä anneta tuomioita, enkä minä tiedä, mikä on sen kansanryhmä, jota vastaan on kiihotettu, jo skyse on todellakin maahanmuuttopolitiikan kritisoimisesta.

Vähän näyttää lipsuvan minullakin tuon tilaisuuden hengestä. Oikeastaan tarkoitukseni oli puolustella perussuomalaisia. Pidin nimittäin kohtuuttomana sitä, että kun puhuttiin populististen puolueiden noususta Euroopassa, todettiin että vain Suomessa on käynyt päinvastoin. Näin voitaisiin nähdä, jos perussuomalaiset olisi ainut populistinen puolue meillä, vaan kun ei ole. ”Persujakin” vahvempaa populismia käyttävät vihreät, ja heidän sanomansa perustuu pelkästään ”vaihtoehtoiseen totuuteen”, jonka termin Trumpin tiedottaja onnistui lanseeraamaan, kun ei ihan selvästi uskaltanut sanoa, että presidentti valehtelee. Vihreät ovat nousseet Euroopan populistien vanavedessä, vaikka sanomassa ei ole totta nimeksikään.

Siinä olen alustajan kanssa samaa mieltä, että populismi sinänsä ei ole paha asia, mutta kun nuo vaihtoehtoiset totuudet alkavat nousta pääosaan tuossa retoriikassa, ollaan jo lipsumassa moraalin poluilta.

On valitettavaa, että asiallinen asiakin huuhdellaan joskus menemään yhdessä populismin kanssa, silloin kun puhujana on tunnettu populisti. Näinhän kävi muun muassa perussuomalaisten tuulivoiman vastaiselle tilaisuudelle, jossa räjähtävien lepakoiden alle jäi todellinen sanoma tuulivoiman vaarallisuudesta ja siitä, että myllyt tappavat tuhansia lintuja.

Merkitystä ei lainkaan ole sillä, että räjähtävätkö lepakot vai kuolevatko muutoin. Vanha totuus lienee, että vähiten vainajaa vaivaa se tapa, jolla hän kuoli. Eiköhän tuo sama päde lepakkoihinkin. Totta kai me jokainen se tajuttiin, että Putkonen provosoi, mutta tottahan hän puhui, vaikka ehkä hieman räväköitä ilmaisuja käyttikin. Valitettavasti tuo räväkkyys vääristeltiin vitsiksi.