Ne vanhat hyvät ajat

Ei tämä nykyinen elämä niin kauheaa ole, vaikka aina silloin tällöin törmäänkin sanontaan ”vanhat hyvät ajat.” Kyllä nykyajassa on paljon hyvääkin verrattuna entisiin aikoihin, mutta kyllä taitaa kuitenkin totena pysyä, että ennen oli moni asia paremmin.

Vuonna 2015 oli Itämeren tilanne varsin kireä, mutta mitä tekikään Suomi? Suomi pudotti sodanajan miesvahvuuden 350 000 miehestä 230 000 mieheen. Toki tähän tietenkin vaikutti myös raha, mutta uskallan epäillä, että sotaan kelpaavat miehetkin olivat vähentyneet. Toki Suomen kurssi on nyt kääntynyt, sillä armeijan ylipäällikölle annettiin oikeus määrätä reserviläiset kertausharjoituksiin niin nopeasti kuin tilanne vaatii. Se ei ole kuitenkaan asian ydin, sillä totta on, että asekuntoisia miehiä on entistä vähemmän ja aseisiin halukkaita vieläkin vähemmän.

Karjalan prikaatin majuri Jukka Koukkari toteaa, että varusmiehille on marssin aikana annettava taukoja entistä enemmän. Jääkäriprikaatin eversti Reima Vanhasen mukaan varusmiesten kehot eivät yksinkertaisesti kestä rasitusta. ”Marssimurtumia tuntuu tulevan enemmän kuin ennen”, sanoo puolestaan everstiluutnantti Rainer Mäkelä.

Yhteiskunnan pehmeneminen näkyy kaikessa. Asevelvollisuus ennen oli oikeasti velvollisuus, mutta nykyisistä ikäluokista vain noin 60% toteuttaa tämän velvollisuuden. Loput ovat joko palvelukseen kelpaamattomia tai muutoin vain haluttomia. Tätä ei juuri tarvitse ihmetellä, kun voidaan todeta, että vaikka varusmiesten keskipituus on pysynyt jokseenkin entisenä, niin keskipaino on noussut viimeisten 20 vuoden aikana noin 6 kg. Se näkyy selkeänä kunnon alenemisena. Kun sen lisäksi osa varusmiehistä tunnustaa pelkäävänsä pelkkää metsää, niin ”uskottavasta maanpuolustuksesta” puhumisessa tuskin on mitään katetta. Toista oli vanhoina hyvinä aikoina, kun Suomi kävi kaksikin peräkkäistä sotaa näennäisesti ylivoimaista vihollista vastaan. 

Eihän tuo fyysisen kunnon kehitys oikein hyvältä näytä, sillä sekä koulukyyditys että kaikenkarvaiset videopelit ovat vähentäneet nuorison luonnollista liikuntaa. Haluaisin nähdä sen kunnan, joka uskaltaisi lakkauttaa koulukyydit. Ihan takuulla se olisi siunaukseksi kunnalle.

Rohkenen väittää, että peruskoulujärjestelmämme on myös osittain rappauttanut nuorisoamme, sillä ”vanhoina hyvinä aikoina” joutui koululainen kuitenkin edes hieman rasittamaan päätään selviytyäkseen oppikouluun ja sitä kautta lukioon. Päätä toki joutuu nytkin rasittamaan, mutta se on vain alapää. Jos alapää kestää, voi sinusta tulla vaikka DI. Tämän minä vahvapyllyisenä tiedän ihan omasta kokemuksestani.

”Koulutuksesta ei saa säästää”, huutaa oppositio kurkku suorana ja on valmis laskemaan koulutuksen rimaa sille tasolle, että kaikki varmasti pääsevät siitä yli. Se ei taida kuitenkaan tuoda menestystä ja siunausta tälle kansalle, vaikka lähes joka kylässä on joku korkeakoulu tai sen osa.

Niin se vaan taitaa olla, että monet asiat olivat ennen paremmin kuin nyt.

Kuva: http://puolustusvoimat.fi/asevelvollisuus/suomen-sotilaallinen-puolustus