Mitä hallitus pelkää?

En usko ollenkaan, ettei hyvä hallituksemme tiedä samaa, mikä minullekin on päivänselvää. Siis niitä keinoja, jolla Suomi saadaan nousuun. Totta kai meidän tulisi myöntää, että rikos on rikos ja säätää se myös rangaistavaksi. Meidän laki tuntee kyllä kiristyksen ja työsyrjinnän rangaistavuuden, mutta syystä tai toisesta näitä pykäliä sovelletaan vain hyvin rajoitetusti. Ammattiyhdistysliike saa ihan vapaasti harrastaa kiristystä työnantajia ja jopa hallitusta kohtaan, ilman että siitä on sen kummempia seurauksia kuin että kiristyksen uhrit taipuvat.

  

Suomen laki tuntee kyllä sopimusvapauden, joka tarkoittaa sitä että Matti Möttönen saa tehdä sopimuksen Rakennusliike Oy:n kanssa vaikkapa yhden euron tuntipalkalla, jos sopimus tyydyttää molempia osapuolia. Eihän sillä eurolla oikein elä, ellei satu olemaan maahanmuuttaja, joka saa yhdeksän (9) euroa päivässä ja ov valmis tekemään jotain tuonkin rahan vastineeksi. Siis muut eivät sillä elä, mutta eihän se käytännössä ihan niin menekään.

Yrityksissä on monia tehtäviä, joihin voitaisiin palkata ihmisiä pienellä palkalla, mutta joista ei voida maksaa mitään ay- liikkeen ”sopimuspalkkoja.” Kun ei voida maksaa, niin ei sitten palkata ja ay-liike on tyytyväinen. ”Kuolkoot nälkään reppanat”, tuntuvat ay-pomot ajattelevan. Kun noista pienistä tehtävistä koetetaan selvitä jo olemassa olevalla porukalla, saa taas ay-liikkeen vastaa ja nyt huuto kuuluu: ”Ei kuulu toimenkuvaan.”

Olen jo komposti-ikäinen ukko ja tehnyt kaikenlaista työtä yli 40vuotta. Toiminut yritysten johtotehtävissä, opettajana ja myös ns. ”duunarina” ja kuulunut kaikenlaisiin liittoihin, joten kokemusta on kertynyt. Voisin kertoa satoja esimerkkejä tapauksista, joissa en oikein osannut edes itkeä, vaikka se kai olisi ollut oikea reaktio.

Olin kouluttajana aikuiskoulutuskeskuksessa, ja työvoimakoulutuksen ohjelmaan kuului myös työssäoppinen. Työssäoppimispaikan löytäminen oli kuitenkin varsin työlästä, sillä toki ”työnantajan” olisi pitänyt hieman kouluttaa näitä täysin osaamattomia nuoria ainakin kyseisen työpaikan tapoihin. Ymmärsin hyvin, että se sitoi resursseja eikä suinkaan ollut ilmaista yritykselle. Varsinaisesti tuottavaan työhön nämä nuoret eivät vielä pystyneet. Siksi yritinkin tarjota heitä ilmaiseksi, sillä olisihan ammatti ja opetus jo palkka sinänsä. Tästä tarjouksesta yrittäjä aluksi hieman innostuikin, sillä olisihan se mahdollista, että tulevaisuudessa hän saisi näin uutta työvoimaa. Jo samana iltapäivänä sain kuitenkin puhelun: se ei sitten käynytkään. Ammattiyhdistys oli ilmoittanut, että ilman palkkaa ei voi ottaa ihmisiä töihin. Melkein me yhdessä itkimme. Yrittäjä ei siis saanut omalla kustannuksellaan opettaa ihmisiä, vaan heille olisi pitänyt maksaa vielä korvausta siitä, että he saisivat opetusta.

Ei tämä nyt ihan ammattiyhdistysliikkeen vihollista ole minusta tehnyt, mutta en voi kyllä sanoa rakastavanikaan näitä liittoja, vaikka olen itsekin ollut jäsenenä. Taidanpa vieläkin kuulu yhteen liittoon. Näin melkein ulkopuolisena kuitenkin näkee hyvin sen vahingon, mitä nuo erilaiset sopimukset saavat aikaan. Mielestäni ammattiyhdistysliikkeellä olisi tehtäviä muutenkin ilman että se puuttuu raha-asioihin. Kyllä sen pitäisi olla ihan ihmisen henkilökohtainen asia, millä ehdolla ja millä rahalla hän suostuu jotakin tehtävää tekemään. Entäpä jos Suomen kilpailukyky vaatisikin sitä, että vähimmäispalkkalain sijasta säätäisimmekin enimmäispalkkalain. Esimerkiksi tyyliin ”jokainen saa itse päättää, millä rahalla hän suostuu työhön, mutta kenellekään ei saa maksaa enempää kuin 5000 €.”

Kun ammattiyhdistysliike olisi näin saatu kuriin, hyökättäisiin armeijamme kimppuun. Miljardeja maksavat hävittäjät, tykit ja muu tarpeeton sotakalusto ostokieltoon… vaikkapa vain toistaiseksi. Edes neuvotteluja ei aloiteta, ennen kun on saatu riittävät takuut vastakaupoista.

Ja sitten taas nuo tuulimyllyt. Kyllähän tuulimyllyt kauppatavaraa ovat, mutta onkohan ihan tarpeellista ostaa jotain sellaista, josta on pelkää vahinkoa? Toistaiseksi ei yksikään tuulimylly ole onnistunut elinaikanaan tuottamaan edes aiheuttamiaan kustannuksia, eikä oikein vaikuta siltä, että näin kävisi tulevaisuudessakaan.

Repikää tuosta nyt sitten kilpailukykysopimus.