Sodassa, rähinässä ja muussa rettelössä ei
juuri koskaan ole voittajia, sillä näennäinenkin voitto on aina aiheuttanut
tappioita ja vähintäänkin ystävien menetyksiä.
Se on olotila, joka ei sankaruutta sisällä, vaikka monet
henkilökohtaiset uhraukset sitä olisivatkin.
Sodan aikaiset ja sen jälkeen syntyneet sukupolvet tietävät sodista
suunnilleen sen, minkä ovat historiasta lukeneet, mutta henkilökohtaiset
muistot puuttuvat. Henkilökohtaiset
muistot varsinaisesta sodasta puuttuvat minultakin, mutta sotien jälkeisen ajan
kuponkeineen ja ns. hätäaputöineen muistan hyvin. Monet tiet on rakennettu tähän maahan
”hätäaputyönä”.
Mitä hätäaputyö sitten oikeasti oli. Se oli yhteiskunnan kädenojennus niille,
joilta itseltään puuttui kyky elättää itsensä. Se oli sitä toimintaa, jota
nykyisinkin kaivattaisiin vastikkeettoman auttamisen sijasta. Maassa, jossa on
paljon tekemätöntä työtä, olisi vähintäänkin kohtuullista osoittaa työmaa
sosiaaliavun pyytäjille, olkoonpa tämä sitten suomalainen tai ulkomaalainen.
Miksi näin ei tehdä?
Näin ei tehdä siitä syystä, että tuo tosi
vaikeita aikoja muistamaton sukupolvi johtaa tätä maata. Se mikä sodassa
voitettiin, ollaan valmiit antamaan pois. Itsenäisen valtion merkit, kuten oma
raha on jo annettu pois, ja omia rajojakaan ei oikein kunnioiteta, vaan maa,
jota venäjä ei voittanut sodassa, myydään nyt rauhan aikana venäläisille, pala
palalta. Jotenkin lainsäätäjien pitäisi tämä estää. Kyllä muutkin valtiot,
esimerkiksi Venäjä, rajoittavat maan myyntiä vieraan maan kansalaisille.
Eihän tämä Länsi-Suomessa suuria tunteita
herätä, kun täällä meidän karjalaisten asutukseenkin suhtauduttiin hyvin
positiivisesti. Haluttiin, että ne puoli miljoonaa pakolaista, jotka olivat
menettäneet omaisuutensa sodassa ja sen seurauksena saataisiin asutettua, mutta
jonkun toisen maalle. Ja
ruotsinkieliselle alueelle ei missään nimessä, eiväthän he osaa edes kieltä,
eikä ruotsalaisten 500 vuotta sitten ryöstämää omaisuutta näin saisi palauttaa
suomalaisille.
Iso mies olen, mutta kyllä kyynel oli herkässä,
kun kävin syntymäkontujani katselemassa venäläisten ryöstämässä Karjalassa.
Voittajavaltiona itseään pitävät, mutta maata eivät ole osanneet hoitaa.
Mikä se voittajavaltio sitten on?
No pitäisihän sodalla joku päämäärä olla sen
mielettömyydestä huolimatta. Venäjän päämäärä tässä sodassa oli Suomen
valloittaminen ja alistaminen. Suomen päämäärä oli itsenäisyyden pitäminen.
Näistä kahdesta sotaa käyneestä valtiosta Suomi oli se, joka pääsi
tavoitteeseen. Oikeasti Suomi siis
voitti sodan, vaikka päinvastaisia tulkintojakin on esitetty. Sodan jälkeen
kyllä silloinen Neuvostoliitto pyrki alistamaan meitä, mutta se oli vain
hävinneen turhautumista. Näin saatiin oma kansa uskomaan, että sota on voitettu.
Älkää nyt hyvät ihmiset antako Kataisen ja
kumppaneiden viedä tätä maata meiltä. EU:ssa vallitsee aivan vieras kulttuuri,
jonka kanssa meillä kilteillä suomalaisilla ei ole paljonkaan tekemistä. Käykää
vaikka Italiassa. Kreikassa tai Espanjassa katsomassa; monet meistä ovatkin
käyneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti