Poliittiset häiriköt

Poliittisten blogien kirjoittaminen on yleensä aika arkaa puuhaa, jos haluaa säilyttää suhteensa kanssaihmisiin.  Blogi menttää merkityksensä, jos kaikkia ja kaikkea hyssytellään pureutumatta ongelman ytimeen. Tähän olen minäkin aikoinani sortunut.  Nyt olen jo elänyt sen verran pitkän elämän, että uskallan lausua mielipiteeni ihan pelkäämättä. Teen sen myös ihan ilman minkäänlaista tarkoitusta loukata ketään. Tämä on vain minun mielipiteeni, johon minulla on oikeus. Ehkä mielipiteilläni on jonkinlaista merkitystä, sillä ne ovat hioutuneet aika kovassa elämänkoulussa.

Politiikan paradoksin sanotaan olevan sitä, että vaikka sen pitäisi olla yhteisten asioiden hoitoa, niin ”siihen hakeutuvat ja jopa valikoituvatkin ihmiset, jotka ajattelevat vain itseään.” Tämäkään ei ole minun lauseeni, mutta se on myös minun mielipiteeni, joten mielelläni lainaan tätä viisautta. Lainauksen haluan osoittaa sitaateilla vain siksi, että ette erehtyisi pitämään minua liian viisaana ihmisenä. Jumala varjelkoon minua liian itsekeskeisestä ajattelusta, sillä todella on niin, että suurin osa mielipiteistäni on suodattimen läpi kulkeneita toisten sanontojen lainauksia. Politiikassa olen ollut mukana lapsesta alkaen ja jo muistamattomana olen joutunut kokemaan ”pakolaisen” polun, kun valloitetulta alueelta paettiin sotatoimia. Aina olen kuitenkin ollut enemmän apupoika kuin vaikutusvaltaisille paikoille pyrkivä sankaripoliitikko. Näin on ollut hyvä ja tähän olen tyytynyt.

Jokainen varmasti tuntee ihmisiä, joita minä nimitän poliittisiksi häiriköiksi. He ovat ihmisiä, jotka yrittävät tunkea sekä itsensä että ajatuksensa ohi poliittisen päätöksenteon. Nämäkin jakautuvat monen mielestä kahteen ryhmään. On niitä, jotka paita ryskyen painavat kaikkien ohi, valittavat kaikesta ja ovat kaikkiin päätöksiin tyytymättömiä. Toista ääripäätä edustavat ”lainkuuliaiset”.  He ovat ihmisiä, jotka pitävät aseinaan lakikirjaa, sääntökokoelmia ja jopa raamattuakin.  Raamattu on hyvä, kovakantinen lyömäase silloin, kun lakipykälistä ei enää ole apua.  

Jopa minuakin on joskus pidetty häirikkönä. No joo. Se on mielipide, johon sen esittäjällä on tietysti oikeus, siitäkin huolimatta, että itse olen toista mieltä. Jos olen häirikkö, kuulun ehdottomasti tuohon ”lainkuuliaisten” ryhmään. Vanhana urheilijana tiedän, että säännöt ovat noudattamista varten. Jopa minäkin voin joskus olla sitä mieltä, että joku pykälä on epäoikeudenmukainen tai muuten vain tarkoituksiini soveltumaton. Se on kuitenkin kaikille sama ja se asettaa ne raamit, joiden puitteissa on toimittava. Siksi olen ehdottomasti sitä mieltä, että lakeja, asetuksia ja sääntöjä on noudatettava pilkulleen.

Jos joku poliittinen puolue on hyväksynyt säännöt, joiden mukaan puoluetta vahingoittavaa henkilöä ei hyväksytä puolueen jäseneksi, niin pitäisi olla myös rohkeutta erottaa puolueen jäsenyydestä henkilöt, jotka toiminnallaan tekevät tätä.