Kiltit suomalaiset

Viimeisimmästä Suomen käymästä sodasta on kulunut kohta 70 vuotta ja hyvä niin, sillä emmehän me kiltit suomalaiset koskaan ole olleet kovin innokkaita räyhäämään. Kyllä se kuitenkin niin on, että se kumartelu jo pokkurointi olisi jo aika lopettaa ja arvostaa ainakin pikkusen omaa maata ja omia saavutuksia. Meille ei ole niinkään tärkeää se, miten asiat ovat, kuin se mitä meistä ajatellaan. Tämä on ajanut perustamaan kaikenmaailman kalliita brändityöryhmiä ja suorastaan typeriä tulevaisuusselvityksiä, sen sijaan että kerrankin löisimme nyrkin pöytään. EU:lle voisimme hyvinkin ilmoittaa, että se ja se direktiivi on aika ”syvältä” ja siinä määrin kansallisen etumme vastainen, että emme noudata sitä. Kreikalle voisimme sanoa kylmästi, että itse olette itsenne liriin saattanet, koettakaa myös selvitä ihan itse.

Kun sodan jälkeen Neuvostoliitto yritti pönkittää kolahtanutta itsetuntoaan perustamalla hotelli Torniin valvontakomission, niin kiltit suomalaiset tottelivat nöyrästi sen määräyksiä. Oikea menettely olisi tietysti ollut niskaperseote ja heitto. Tuskinpa siitäkään muuta seurausta olisi ollut kuin kunnioituksen nousu tätä sitkeää kansaa kohtaan. Tuskin ainakaan uuden sodan julistusta! Jos Porkkalan vuokrasopimukselle olisi alun perin sanottu että ei, niin ei siitä olisi seurauksena ollut muuta kuin se, ettei sopimusta olisi syntynyt.

Menneet virheet on menneitä virheitä, eikä niistä sen enempää, mutta miksi meidän pitää jatkaa samaa leikkiä EU:n kanssa?  Kun joku direktiivi on Suomeen sopimaton, on aivan kohtuullista keroa unionille, että näin on ja sillä sipuli. Tästä syystä emme noudata sitä.

Ei ole järkevää, että Suomen edustajat maailmalla käyttäytyvät kuin juopot Suomessa. Kaikki rahat mukana ja kaikille tarjotaan.  Jossain vaiheessa on vain osattava sanoa että nyt riittää, ilta on jo pitkällä.

Kun Euroopan Unioni jakaa direktiivejään, on niihin osattava suhtautua niiden ansaitsemalla tavalla. Ne ovat ehdotuksia kansallisen lainsäädännön yhtäläistämiseksi, eivät pakottavia normeja. Jos ei sovi, niin ei vaan sovi ja se on EU:n hyväksyttävä.

Jos joku on asiasta toista mieltä, hän saa sitä tietysti olla. Tässä kuitenkin toisinajattelijoille lainaus EU:n omilta sivuilta:

”Direktiivit ovat säädöksiä, joissa määriteltyihin tavoitteisiin kaikkien EU-maiden täytyy pyrkiä. Yksittäiset maat saavat kuitenkin itse päättää, miten tämä käytännössä tapahtuu.”

Siinä sitä taas on miettimistä meillä kilteillä suomalaisilla. Kun EU antaa direktiivin kuorma-autojen levittämisestä vaikkapa 15 cm, me tollerot ajattelemme, että autoja tosiaan tarvitsee levittää. Uskokaa ihan huviksenne, ei tarvitse niin kauan kuin meillä on laki, jossa leveys on määritelty.  Direktiivi kyllä on ehdotus tämän lain muuttamiseksi. Muutammeko vai emme, se on ihan meidän oma asia.