Ei kai liian rumasti ole sanottu, jos sanon, että tasa-arvoasiasta on ”vöyhötetty” niin, että päätä särkee. Ihan olen hämilläni siitäkin, että puhutaan tasa-arvosta silloinkin, kun selkeänä suunnitelmana on laki, joka tekisi ihmiset täysin eriarvoiseen asemaan virkoja, töitä tai luottamushenkilöitä valittaessa. Ei se ole sukupuolten välistä tasa-arvoa, että pelkän sukupuolen perusteella ohitettaisiin joku pätevämpi hakija. Tasa-arvoa on se, että tehtävään valitaan aina pätevin hakija, olkoon hänen sukupuolensa mikä tahansa.
Tasa-arvo
ei yksinkertaisesti ole sama asia kuin tasapäisyys. Tasa-arvo käsitteen
väärinymmärtämisestä olisi esimerkkejä vaikka kuinka paljon, mutta aika ja tila
tässä blogissa eivät anna mahdollisuutta tuoda niitä kaikkia esille.
Kaikessa
yksinkertaisuudessaan tasa-arvo on sitä, että samat lait koskevat samanarvoisina
kaikkia ihmisiä syntyperään, rotuun, kansallisuuteen tai sukupuoleen
katsomatta. Jonkinlainen syrjintä millä tahansa perusteella on rasismia.
Yleisimmät syrjinnän perusteet tässä maassa ovat kansallisuus, ikä ja
sukupuolikiintiöt, täysin riippumatta siitä, kummasta sukupuolesta on kysymys.
Jonkin verran perusteltua on, jos syrjintä tapahtuu vaikkapa kielen
perusteella, mutta tämä on asia, joka täytyy rehellisesti kertoa ihmiselle.
Monessa
tapauksessa on tuo ns. ”syrjiminen” tapahtunut täysin perustellusti. Tuolloin vedetään
hyvin helposti rasismikortti esiin, vaikka kyse on ollut selkeästi pätevyyden tai
kielitaidon puutteesta.
Lainaan
tässä nyt erään henkilön lausetta, johon todella yhdyn. ”Rasismiin on vaikea
puuttua, jos tekijä ei ymmärrä käyttäytyvänsä rasistisesti.” En halua kertoa
tarkemmin tuosta tietolähteestäni, mutta samasta lähteestä on myös se tieto,
jonka mukaan ulkomaalaisvastaisuus vähenee sitä mukaa, kun ulkomaalaisten määrä
kasvaa. Tämä on myös oma kokemukseni maailmalla liikkuessani. Suomessa
”mamujen” määrä on marginaalisen pieni, mutta täällä vastustus on selvästi
keskimääräistä suurempi. Tuo rasistisen käyttäytymisen tunnistamattomuus näkyy myös
”persujen” rasistisen siiven kommenteissa, jotka itsepintaisesti väittävät
olevansa vain maahanmuuttokriittisiä. Kuitenkin kyse on selkeästi maahanmuuton
rajoittamisesta.
Kuva: Laurent Hazgui/Maailman Kuvalehti
Suomessa
toimii muuten Suomi-Somalia-seura, joka on syntynyt suomalaisten Somaliassa
työskennelleiden ihmisten toimesta. Voisikohan ”maahanmuuttokritiikkiä”
tarkentaa vaikkapa liittymällä tuohon seuraan? Luultavaa on, että sieltä
ainakin saisi paremmin ensikäden tietoja kuin Himangan markkinoilta.
Somaleista
en voi kovin paljon puhua, koska olen tuntenut vain kaksi somalia. Toinen asuu
Ruotsissa, ja toinen asui aikoinaan Jyväskylässä. Kummastakaan en tänä päivänä
mitään tiedä, mutta jyväskyläläisen nimi oli Sami ja hän oli kahta työtä tekevä
raitis, tupakoimaton ja kaikin puolin mallikelpoinen nuori. Kyllä minä hänet
olisin tyttäreni mieheksi kelpuuttanut ihan milloin vain.
No, tuo
Samiin tutustuminen tapahtui 70-luvulla, ja hän oli melkein ikäiseni mies,
joten ehkäpä sitten ihan ikärasismiin sortuisin ja sitä kautta avioliittoa
vastustaisin, mutta edelleenkään en voi sanoa miehestä mitään pahaa miehenä.
Missä
lienee Sami nyt?
Haluatko sinäkin Malmön Rosengårdin tyyppistä etnistä värinää Suomeen? Muistan vielä, kun Ruotsi oli esimerkillisen rauhallinen ja luotettava paikka asua. Ennen massiivista kritiikitöntä maahanmuuttoa. Minne se on kadonnut?
VastaaPoistaEn muista aikaa ennen massiivista maahanmuuttoa Ruotsiin, koska en ole niin vanha. Olin Ruotsissa ensimmäisen kerran vasta vuonna 1953. Tiettävästi tämä maahanmuutto oli alkanut jo paljon aikaisemmin.
Poista