Saavutettu etu?

Kun kuulen tuon sanaparin, herättää se sisimmässäni pientä närkästystä, sillä en ihan koskaan voi olla varma, kenen edusta on kysymys. Isämme ja isoisämme ovat sotineet tämän maan puolesta ja saavuttaneet vapauden, joka kiistatta on saavutettu etu. Kehittynyt teollisuutemmekin oli aikoinaan saavutettu etu, mutta kun maailman tilanne on muuttunut, ei kaikki mitä tuotamme enää mene maailmalla kaupaksi. Paperiteollisuutemme on hiipunut ja teknologiateollisuuskin ontuu aika syvällä Nokian ahdinkojen myötä. Yhteiskunnan saavuttamat edut eivät enää riitä pitämään meitä pinnalla, josta seurauksena on ollut kansainvälisen kaupan hiipuminen ja kilpailukykymme ratkaisevalta tuntuva putoaminen. Ellei tähän lopulta herätä, on koko saavutettu etumme lopullisesti menetetty.

Ihmisrotu kulkee nimellä ”homo sapiens”. Se on latinaa ja tarkoittaa ”viisas ihminen”. Ihan aina ei siltä tunnu, että tuo nimitys olisi jotenkin ansaittu, sillä käyttäytymisemme puhuu ihan muuta. Emme todellakaan vaikuta erityisen viisailta, sillä koko hyvinvointivaltiomme tulevaisuus halutaan uhrata yksityisten ihmisten ”saavutettujen etujen” piikkiin. Ei ammattiyhdistysliike, ei yksikään etujärjestö tai yksikään ihminen ole koskaan saavuttanut mitään sellaista etua, josta ei voitaisi tinkiä asioiden niin vaatiessa. Jopa isänmaastammekin pala lohkaistiin, jotta suurin osa säilyisi.

Olen syvästi tietoinen, että käsittelen nyt tulenarkaa aihetta, sillä on varmasti enemmän kuin yksi ihminen, joka on valmis kivittämään minut, kun melkein ryöstän palkansaajalta hänen ansaitsemansa palkan, edes puhumalla noita saavutettuja etuja vastaan. No en sitten todellakaan halua viedä keltään mitään. Jotenkin vain tuntuu, että niukkuuden vaatiessa jokaisen tulisi osallistua näihin yhteiskunnan hyvinvointitalkoisiin. Ihan pian olemme tilanteessa, jossa kilpailukykyisillä aloilla työskentelevät nauttivat kohtuullisen hyvistä tuloista, mutta ne, jotka ensimmäisenä saavat kokea tämän yhteiskunnan kilpailukyvyn heikkenemisen, ovatkin sitten kokonaan vailla työtä ja vajoavat, tai ovat jo vajonneet, köyhyysrajan alapuolelle. Tuskin monikaan muistaa, että myös he ovat aikoinaan nauttineet noista saavuttamistaan eduista, joita ei vain yksinkertaisesti enää ole.

Kansakunnan hädän hetkellä pitäisi näihin hyvinvointitalkoisiin kaikkien osallistua. Silloin jaettiin hyvinvointia, kun oli mitä jakaa, ja nyt niukkuuden vallitessa olisi meidän kaikkien jaettava niukkuutta. Vain siten voidaan edes jonkin verran näistä ”saavutetuista eduista” säilyttää.

”Työmies on palkkansa ansainnut.” Näinhän sitä sanotaan, enkä hetkeäkään väitä vastaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että yhtään kukaan ei ole ansainnut yhteiskunnan rahoilla ostettua ”ökykallista” bemaria, vaikka se ei ihan yksittäistapauksena veisikään tätä maata vararikkoon. Se tuskin kuitenkaan toimii kannustavana esimerkkinä säästötalkoisiin, varsinkin kun on todellisuudessa täysin tarpeeton, ainakin Helsingissä, missä on hyvin toimiva julkinen liikenne ja paljon takseja. Olkoonpa sitten puhemies tai puhenainen, niin silloin, kun hän on kansanedustaja, hänen tulisi edustaa kansaa ja parhaiten se kai tapahtuisi raitiovaunujen pysäkillä. Ehkäpä taksikuskikin joskus kertoilisi mitä kansalle kuuluu, se kun muuten tuntuu edustajilta unohtuneen, heti vaalien jälkeen.

 

 

Myös laskutaito tuntuu pahasti ruostuneen, sillä joku korkeapalkkainen ihmettelee, miten ihminen, joka tienaa vain muutaman tonnin, voi tuolla rahalla elää. Menisivät kyselemään sosiaalivirastosta, niin siellä saisivat eteensä rätingin, jossa todistettaisiin, että 300 € hyvin riittää.

Kun jäin eläkkeelle seitsemän vuotta sitten, menetin kaikki saavutetut edut. Tulot putosivat alle puoleen ja auton käyttöoikeus vietiin kokonaan. Onneksi olen matemaattispohjaisen koulutuksen saanut, joten heti osasin laskea, että eletäänhän sitä vähemmälläkin. Kyllä saavutetut edut olivat kuitenkin lopullisesti menneet ja siihen on nyt tyytyminen. Ikään kuin rengas olisi umpeutunut. Kymmenen vuotta opiskelin, elin niukkuudessa ja korppuja söin. Onneksi, sillä nyt kun siihen on taas palattu, on huomattavasti helpompi sopeutua.