Tasa-arvoon höyrähtäneet

Se on tavallista kovempi kilinä päässä, kun kuulen sanan tasa-arvo. Kaikki hälytyskellot soivat silloin samanaikaisesti.

Kun Magna Carta säädettiin 800 vuotta sitten, saatiin aikaan oikeastaan merkittävin tasa-arvoon tähtäävä laki. Ei nyt sekään sellaisenaan aivan täydellinen, mutta kuitenkin sopimus, jonka ajatuksena oli se, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia lain edessä täysin riippumatta varallisuudesta, yhteiskunnallisesta asemasta tai sukupuolesta. Kyllä tätä sopimusta edelleen pidetään länsimaisen oikeusvaltion perusperiaatteena, vaikka se ei sellaisenaan vielä silloin täysin toiminutkaan.

Magna Cartan jälkeiset lait ja asetukset ovat lähinnä koomisia yritelmiä, joiden lähtöajatuksena on, se että me olemme syntyneet tasapäisenä ja  sukupuolettomana laumana. Yhä edelleen mielelläni kuvittelen näkeväni kauniita naisia, jotka sitten synnyttävät meille hauskannäköisiä jälkeläisiä, tyttöjä tai poikia. No eihän se nyt aina näin ole, mutta kaipa minä kuvitella saan niin kauan kuin eduskunta ei onnistu päättämään, että perheen molemmat vanhemmat käyvät synnyttämässä vuorotellen, niin kuvittelen, että perheen perustana on mies ja nainen, joilla kummallakin on oma tehtävänsä tässä yhteiskunnassa.

Ne lait, joita minun aikanani on yritetty tasa-arvon nimissä voimaan saattaa, ovat Herramme alkuperäisen tarkoituksen vastaisia. En tosin tiedä kaikkia Herramme tarkoitusperiä, mutta sanottakoon sitä vaikka uskoksi. Minä uskon, että Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi, joiden tehtäväksi hän on antanut lisääntymisen ja maan täyttämisen. Tämän uskoni vastainen on myös höpinä tasa-arvoisesta avioliitosta. Kahden miehen tai kahden naisen välinen liitto ei koskaan voi olla tasa-arvoinen, ainakaan toisiin liittoihin nähden, niin kauan kun lääketiede ei ole keksinyt keinoa, miten nämä puolisot voisivat siittää toinen toisensa.

Erityisen epätasa-arvoisia ovat kaikki vöyhötykset sukupuolikiintiöistä. Nehän tekevät ihmisistä täysin epätasa-arvoisia ja tekevät mahdolliseksi syrjäyttää pätevämmän hakijan pelkän sukupuolen perusteella. Sukupuolikiintiö pyrkii myös julistamaan miehet tai naiset ajattelukyvyttömiksi ääliöiksi. Monesti olen miettinyt, että mihin perustuu oletus, että kokonaan naisellinen tai sitten miesvaltainen toimielin ei saa aikaan päteviä päätöksiä. Kumpi näistä sukupuolista on ajattelukyvytön?

Ja sitten: euro on euro, vaikka voissa paistaisi. Kuka kumma on keksinyt pöljän pulinan miehen eurosta ja naisen eurosta? Meidän tasa-arvoisessa avioliitossamme, jossa myös sukupuolikiintiöt ovat hyvin toteutettu, kaikki eurot kuuluvat meille molemmille. Olen lähes koko ikäni ollut jonkinlaisissa esimiestehtävissä. En tosin tiedä työkavereitteni palkkoja, mutta rohkenen olettaa, että aina on ollut myös naisia, joilla on minua parempi palkka. Ehkä se on niin, että heidän euronsa on ollut vain 80 senttiä, josta syystä he sitten ovat saaneet niitä vähän enemmän. Vai johtuisikohan se sittenkin siitä, että he ovat olleet erilaisissa tehtävissä, joita en totisesti ole edes osannut kadehtia?

Kovasti uskon siihen, että ihmiset ovat syntyneet tähän maailmaan miehiksi ja naisiksi, joille Herramme on antanut hieman erilaisia ominaisuuksia, joiden perusteella he sitten ovat hakeutuneet erilaisiin tehtäviin. Miehistä on tehty naisia vankkarakenteisempia, joten myös monet voimaa vaativat työt on langenneet heille. Naiset ovat saaneet taas ikään kuin luonnonlahjana kyvyn synnyttää ja sen seurauksena tietyn hoivavietin. Se on saanut heidät hakeutumaan hoiva-aloille.

Vuosikymmenien kuluessa tehtävät ovat muuttuneet ja roolit hieman sekoittuneet, mutta yhä edelleen on kysymys siitä, että me synnymme tähän maailmaan erilaisin eväin varustettuna. Kaikenlaiset tasapäistämisyritykset vain heikentävät meidän asemaamme tässä suhteessa.

Todellista tasa-arvoa on se, että ihmisten välinen erilaisuus hyväksytään ja säädetään lakeja, jotka koskevat samanlaisina kaikkia ihmisiä ihonväriin, kansallisuuteen, yhteiskunnalliseen asemaan tai sukupuoleen katsomatta.