Monikulttuurinen Suomi

Monikulttuurisesta avioliitosta ruvettiin puhumaan niihin aikoihin, kun ensimmäiset ulkomaalaiset tulivat Suomeen ja avioituivat tämän itseään alkuperäiskansana pitävän väestön kanssa. Avioliitot ovat kuitenkin aina monikulttuurisia, sillä jokaisella perheellä on oma kulttuurinsa, jonka puolisot sitten tuovat yhteiseen kotiinsa. Jos puolisot ovat samalta paikkakunnalta jo syntyperäisesti, ovat kulttuurierot suhteellisen pienet ja niin hyvin helposti soviteltavat. Jos pohjalainen nai savolaisen, on hyvin kyseenalaista, että avioliitto säilyy rikkoutumattomana. Vaikka en yhtään menisi kansallisten rajojemme ulkopuolelle, on maamme lähtökohtaisesti hyvin monikulttuurinen. Mustalaiset, saamelaiset ja karjalaiset omaavat jopa oman kielenkin, joskin sen käyttö ja jopa osaaminen on vähentynyt jatkuvasti. Geneettisesti suomalaiset ovat hyvin monirotuisia, niin että miksipä emme sitten kulttuurillisestikin voisi sitä olla.

Hyvin yleisesti aletaan puhua monikulttuurisuudesta vasta sitten, kun joukkoomme eksyy joitakin ulkomaalaisia. Totta on, että he ovat käytöstavoiltaan hieman erilaisia kun me suomalaiset, vaikka olisivat geneettisesti melkein kopioita. Yleensä he ovat ainakin kohteliaampia ja pääsääntöisesti myös suvaitsevaisempia, joka selvästi erottaa meidät ulkomaalaisista. Eurooppalaisten kesken ei geneettisiä eroja juuri löydetä. Ehkä poikkeuksen muodostavat juuri nuo mainitsemani rodullisesti erilaiset vähemmistöt. Kun mennään Euroopan ulkopuolelle, alkaa näitä geneettisiä eroja sitten löytyä, mutta eivät nämäkään varsin mullistavia ole. Ne ovat kuitenkin tekijöitä, jotka vaikuttavat enemmän ulkoisiin kuin sisäisiin tekijöihin. Ulkoisia tekijöitä ovat esimerkiksi ihon väri. On siis täysin mahdollista, että joku musta mies onkin geneettisesti enemmän suomalainen kun moni savolainen tai pohjalainen. Ihan ei siis kannata hehkuttaa puhdasrotuista suomalaisuutta, kun olemme ehkä eräs maapallon sekarotuisemmista kansoista.

Minulla on tapana vääristellä yleensä näitä elämään jääneitä merkkihenkilöiden lausahduksia; tulkoon tässä taas yksi. ”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua milloinkaan tulla, olkaamme siis sekarotuisia.” Varotaan nyt vaan, ettei meille käy samoin kun Hitlerin julistamalle arjalaiselle rodulle, josta havaittiinkin, että sellaista ei ole olemassakaan. Onneksi meillä on karjalainen rotu, joka on melkein kun arjalaisten kuviteltiin olevan. Puhdas valkoinen rotu. Näin on kuitenkin käynyt, että karjalaisetkin ovat vähin äänin sulautuneet enemmistöön ja siten osittain suomalaistuneet.

Viimeiset vuosikymmenet ovat tuoneet joukkoomme ihmisiä melkein kaikkialta maapallolta. Näiden ihmisten sulautuminen joukkoomme näyttää vaikealta, mutta se vain näyttää siltä. Suomalainen perusrasismi voi myös vaikeuttaa kotoutumista, sillä kukapa olisi halukas pitämään kotimaanaan maata, jossa huudellaan herjoja ja jopa uhataan väkivallalla, pelkän ulkonäön perusteella.

Tapanilan ”joukkoraiskaus” sai huomiota niin paljon, että totuus siitä, mitä oikeasti tapahtui, jäi kokonaan hämärän peittoon, eikä oikeuslaitoskaan uskaltanut jättää tuomitsematta ihmisiä, jotka kansa oli jo julistanut syyllisiksi. Muodollinen tuomio piti antaa, vaikka todennäköisesti näillä näytöillä olisi suomalaiset jätetty tuomitsematta.

Tämä on se menetelmä, jolla saadaan aikaan se tilastoharha, jonka mukaan ulkomaalaiset syyllistyvät rikoksiin kantaväestöä useammin. Toinen tähän harhaan vaikuttava asia on se, että mukaan lasketaan myös niiden ulkomaalaisten tekemät rikokset, jotka eivät ollenkaan asu Suomessa. Hämmästyttävää olikin, että tilaston kärkipäässä komeilivat ruotsalaiset. Kun tilastojen taustaa hieman penkoi, niin ei yllätys niin suuri enää ollutkaan, sillä kyse olikin Ruotsissa asuvista Ruotsin kansalaisuuden saaneista suomalaisista.

Totta kai minä tiedän, että joku hommafoorumilainen taas räksyttää, että mädättäjä mädättää. Se nyt vaan on niin, että en minä totuutta voi kovin paljon vääristellä, ja kun olen katsellut tätä maailmaa jo tuon mäkättäjän elämän verran ennen hänen syntymäänsä. Voin vain todeta, että vielä meillä on pitkä matka sivistysvaltioksi. 

Kuvakaappaus: Suomen Sisua vastustavia mielenosoittajia Helsingin Hakaniemessä maaliskuussa 2013. Kuva: Yle