Hyvä uutinen ei ole uutinen

Ajattelin itse näitä omia blogejani ja mietin, miksi minä enimmäkseen arvostelen asioita. Kyllä se niin kuitenkin näyttää olevan, että hyvä uutinen ei kiinnosta ihmisiä läheskään yhtä paljon kuin huonot uutiset. Tämän on todennut paitsi media  myös poliittinen oppositio. On melkein poliittisesti epäkorrektia sanoa, että hallitus johon puolueeni ei kuulu, olisi toiminut hyvin. Vaikka hallitus ei ole toiminut päivääkään, on koko oppositioryhmittymä haukkunut kaikkea, mitä hallitus on aikonut tehdä. Se nyt ei kerta kaikkiaan ole oikeaa oppositiopolitiikkaa, että todetaan hallituksen toimineen pakon sanelemassa tilanteessa. Sen realiteetin toteaminen, että työmarkkinajärjestöillä on mahdollisuus osallistua näihin ”taloustalkoisiin” omalta osaltaan, on melkein synti. Hallitus ”kiristää”, vaikka hallitus vain kertoo, mikä on toinen vaihtoehto. Kyllä se minun mielestäni on juuri oikea menettely silloin, jos tätä vaihtoehtoa ei muuten nähdä. Luultavasti kokenut yritysjohtaja Juha Sipilä huomasi jo kerran yrittäessään yhteiskuntasopimusta, että osa porukasta ei oikein ollut kartalla ja tämä toisen vaihtoehdon konkreettinen esittäminen oli paikallaan.

Äänien kerääminen poliittisissa vaaleissa tuntuu parhaiten onnistuvan haukkumalla rakkikoiran tavoin kaikkea mikä liikkuu. Sopii sitä sitten kysyä, mikä ihmisiä vetää puoleensa näissä negatiivisesti asioihin suhtautuvissa ihmisissä.

Muistan hyvin ajan, jolloin itse olin Ruotsissa ja paheksuin suomalaislehtien tavoin ruotsalaisen median otsikointia ”en finne igen” aina, kun suomalainen oli jotenkin sekaantunut johonkin negatiiviseen. En muista yhtään otsikkoa, jossa joku suomalaisen tekemä positiivinen teko olisi ylittänyt uutiskynnyksen, vaikka luulen, että näitä tekoja oli suhteellisesti enemmän.

Tuohon samaan me olemme syyllistyneet omassa ulkomaalaispolitiikassamme. Kun ulkomaalainen tekee jonkun rikoksen, se otsikoidaan vuorenvarmasti ja annetaan yleensä ainakin kautta rantain ymmärtää, että kyseessä oli maahanmuuttaja. Vain kerran ole törmännyt - suhteellisen pieneen – otsikkoon, jossa  uutisoitiin ”mamun” pelastaneen jonkun lapsen hengen. Tämä ”mamu” teki sen oman henkensä uhalla, vaikka kyse oli suomalaisista lapsista.

Tapahtukoon tuo median epäoikeudenmukainen painotus sitten suomalaisia Ruotsissa tai ”mamuja” Suomessa kohtaan, s Se antaa kuitenkin väärän kuvan kokonaisuudesta. En usko, että lehdet tässä tahallaan kylvävät vihaa tiettyä kansanryhmää kohtaan, vaan yksinkertaisesti noudattavat tätä hankkimaansa tietoa, jonka mukaan negatiivinen julkisuus on kiinnostavampaa kuin positiivinen julkisuus. Pahaa tässä asiassa on se, että totuus hämärtyy.

Kyllä minä rohkenen väittää, että minun rasismin vastaisen ajattelutapani taustalla on todellinen tieto asioista. Ruotsissa ollessani hyvin tiesin, että ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista siellä oli hyvin ahkeraa ja kunnollista porukkaa, mutta sekaan mahtui muutamia koko kansaa leimaavia yksilöitä. Saman totuuden olen havainnut nyt myös täällä Suomessa. Tunnen kymmeniä ulkomaalaistaustaisia ihmisiä, ja kaikki he ovat ahkeria työssä käyviä ihmisiä. Onhan se kuitenkin tosiasia, että täällä on myös niitä, joita nämä toiset sitten saavat hävetä. Sellainen tämä ihmiskunta vain on.

Kun tuossa väitin tuntevani asioiden todellisen taustan, niin kerronpa tässä nyt yhden faktan, jonka voitte tarkastaa ihan mistä lähteestä tykkäätte. Ulkomaalaisten tekemistä rikoksista n. 50 % on niiden ulkomaalaisten tekemiä, jotka eivät asu Suomessa eikä heillä ole täällä minkäänlaista asuinpaikkaa.

Ei minulla ole mitään henkilökohtaista syytä puolustaa ulkomaalaisia, ellei sellaiseksi lasketa juuri näitä kokemuksia ”mamuna” ulkomailla ja ”ryssän lapsena” Suomessa. Kirjoituksiani on joskus arvostettu sanomalla ”puhut paskaa” tai jotenkin vielä rumemmin, niin että en kehtaa edes toistaa. Kyllä kai sillä on haluttu sanoa, että kirjoittamani asiat eivät ole totta. Sellaista ei kuitenkaan kukaan ei ole koskaan väittänyt. Eiväthän nuo alatyylin ilmaisut tietenkään tee näitä kirjoituksia mitättömiksi - eivätkä muuta faktoja miksikään.