Puolueeton media?

Kyllä minä yritän vaikuttaa mahdollisimman vähän väyrysläiseltä, vaikka hänen lauseitaan siteeraankin. Täytyyhän miestä kunnioittaa, sillä vain harva saa väitöskirjansa läpi niin vähillä eväillä kuin tämä ex-ministeri, joka kaiken lisäksi oli kaikessa väärässä. Olikohan niin, että vain sivut laskettiin? No, olipa niin tai näin, niin tohtori mikä tohtori, eihän minusta ollut edes siihen.

Haluan irtisanoutua myös perussuomalaisuudesta, mutta en monen muun ”huru-ukon” tavoin ala moittimaan sitä, mitä joskus olen pitänyt hyvänä ja puolustamisen arvoisena. Rasismista en pidä, mutta monelta osin pidän ”persujen” ohjelmaa puolustamisen arvoisena. Osittain pidän myös ”kepun” ohjelmaa oikean suuntaisena, mutta se kolmas hallituksen osapuoli taitaa antaa vasemmistoliikkeille liian kovat aseet, jotta hallitus voisi onnistua. Sipilän kykyjä en epäile lainkaan, ja tiukan paikan tullen näyttää Soinikin löytäneen sen jyvän, jota tämä maa tarvitsee.

”Mediapeliä”, sanoi Paavo Väyrynen aikoinaan ja oli oikeassa. Oikeassa siinä, että media on suuri mielipidevaikuttaja, ja kun se on jonkun puolella tai sitä vastaan, niin se näkyy kyllä yleisessä mielipiteessä. Puolueetonta ja neutraalia mediaa ei ole olemassakaan, julistautukoon YLE tai lehdistö ihan miten roikkumattomaksi tahansa. Lähes jokainen johtaja ja päätoimittaja on pönkittänyt asemaansa nojaamalla jonkin puolueen suosioon, täysin riippumatta siitä, onko jäsenkirjoja vai ei. Muistan ajan, jolloin sanomalehti Kaleva, joka ennen oli keskustalainen, julistautui riippumattomaksi ja puolueettomaksi. Tosiasiassa ei sitten muuta tapahtunutkaan. Sama henkilökunta teki samat jutut kuin ennenkin.

Hallitukseen tullessaan ”persut” ovat osoittautuneet monin verroin vastuullisemmaksi kun Kokoomus. Kun seurasin ulkomaalaisten keskustelua, leimattiin kuitenkin Timo Soini kaiken pahan ”alkujuureksi”, vaikka toden totta näin ei ole. Tietysti ”persujen” kieroutunut maahanmuuttopolitiikka närästää, koska kyse on ihmisistä, joista varmasti yksikään ei ole jättänyt kotiaan ja kotimaataan aivan vapaaehtoisesti tullakseen lepäilemään tänne Suomeen. Onneksi kaikki eivät tulekaan tänne Suomeen, sillä täällä ei vastaanotto ole erityisen lämmin, ilmastosta puhumattakaan.

Kyllä tästä suhtautumisesta suuri osa menee median piikkiin, sillä luvalla sanoen uutisointi on usein hyvin yksipuolista ja jopa rasistista. Näihin uutisiin sitten tietty taho tarttuu, tarkistamatta edes, onko se totta vai ei. Joskushan se on totta, mutta joskus täydellistä puppua. Useimmiten siltä väliltä.

Kuuluisaksi tulleet lastenvaunut ovat hyvä esimerkki tästä ”siltä väliltä”-uutisoinnista. Kun parikymmentä perhettä saa tarkalleen saman ohjeistuksen mukaisen avustuksen lastenvaunujen ostoon ja näistä yksi perhe on somalitaustainen, niin joku tollero kansanedustaja ryntää uutisoimaan, kuinka somalit saavat lastenvaunuja ”sossusta”. Mihin ne 19 suomalaisperhettä unohtuivat?

On totta, että varsinkin lehdistö tarttuu ”mamujen” avustuksiin kovinkin kärkkäästi, samoin kun ulkomaalaisten tekemiin rikoksiin tässä maassa. Lähes ”mamujen” kohtalo on perussuomalaisilla. Kun joku Arhinmäki sammuu hotelliin ulkomailla, ei siitä uutisoida läheskään samalla tavoin kuin Hakkaraisen mokailusta vaalijuhlien jälkeen. Erona oli se, että Arhinmäki oli ministeri ja Hakkarainen vastavalittu kansanedustaja. Lähes samankaltainen oli Kankaanniemen ”seksiviestikohu”. Jotenkin minulle jäi sellainen kuva, että Ilkka Kanervaa ymmärrettiin paremmin. Sama pätee pääministeri Matti Vanhasen pyörävajaseikkailuihin.

Tosiasiana pidän, että media on edelleen hyvin politisoitunut ja että ”persut” ovat tavallista enemmän sen hampaissa. Eivätkä aina ilman omaa syytään. Ulkomailla luotu käsitys perussuomalaisista on kuitenkin Suomen mediasta lähtöisin ja tosiasiallisesti aivan väärä. 

Lähinnä puolueettomia lehtiä.