Näin Suomi kriisiytyi

Totuus on nähtävä silloinkin, kun se tulee viiteryhmältä, johon itse et katso kuuluvasi. Ei sille mitään voi, että olen ollut lähes kaikessa samaa mieltä kun kokoomuksen Jan Vapaavuori kirjassaan tuo esille. En minä sitä ihmettele, että Jan Vapaavuori ne kertoo kirjassaan ”Puoliholtiton Suomi”. Vaan ihmettelen sitä, että niin älykäs mies on kokoomuslainen. Vaikka omat heikkoutensahan jokaisella on, ja jos vihreät ja vasemmistoliitto jätetään arvioitteni ulkopuolelle, niin kaikilla muilla on myös joitakin vahvuuksia. 

  

Eivät tokikaan kaikki tämän blogikirjoituksen ”totuudet” ole Vapaavuoren kirjasta - toki tässä paljon tulee minunkin mielipiteitäni, mutta hyvin samanhenkisiä nekin ovat tuon kirjan kanssa.

Suomen kriisiytymisen suurimpana syyllisenä minä pidän Jyrki Kataista, joka ilmeisesti on vain poliittinen broileri, jolla ei ole kovinkaan suurta halua ajaa muiden kuin itsensä asiaa. Kataisen hallitus olisi pitänyt hajottaa jo ennen sen syntymistä, sillä sellaiselta populistijoukolta ei mitään hyvää ollut odotettavissakaan. Stubbin hallitus jatkoi samaa linjaa Kataisen paettua ulkomaille.

Minun mielestä keskustapuolue, joka sai kantaakseen vastuun seuraavasta hallituksesta, on mielestäni pikkusen pullisteleva öykkäri, joka pääsi nyt päsmäröimään maaseutua isommissa asioissa. Edelleen olen sitä mieltä, että kyllä Sipilä parhaansa teki, mutta kun mies on liian hyväntahtoinen ja yrittää olla lähes kaikille mieliksi, niin eihän siitä mitään tullut.

Lähes kaikki ministerit ovat kokemattomia, ja se tietysti näkyi hallituksen toimissa. Siinä olen samaa mieltä Vapaavuoren kanssa, että ainoastaan ”persut” toimi täysin hallitusohjelman mukaisesti. Ei siis niin, että Soini olisi pettänyt kansan, vaan niin että hallitus petti kansan. Toki perussuomalaiset ministerit ovat kaikkein kokemattomimpia, mutta he kuitenkin ovat selviytyneet tehtävistään keskimäärin paremmin kuin muut ministerit. Ehkä joitakin lausuntoja olisi kannattanut harkita hieman enemmän.

Suomen politiikassa on ylipäätään korostunut nyt tuo paljon puhuttu populismi, jossa johtavan roolin on ottanut oppositio. No näinhän politiikassa yleensäkin, mutta jos joku puolue ratsastaa pelkästään valheellisilla väittämillä, on valtakunnassa jotain pahasti pielessä. Kyllä minun syyttävä sormi tässä osoittaa taas vihreään suuntaan, sillä en voi mitenkään hyväksyä tätä tuulivoimayhdistyksen laulujen laulamista, sillä ne ovat paitsi niitä ”vaihtoehtoisia totuuksia” niin myös täysin vihreiden arvojen vastaisia.

Henkilökohtaisesti olen myös kyllästynyt Antti Rinteen räksytykseen, jonka ainut tarkoitus tuntuu olevan vastakkainasettelun aikaansaaminen. Sama vika on vasemmiston Arhinmäellä, jonka aiheuttamaa imagohaittaa tuskin nuori ja kokematon Li Anderson pystyy korjaamaan, vaikka ei nainen ihan eduskunnan tyhmimmästä päästä olekaan.

Demokratian heikkous on siinä, että siinä sopiva ja mukava ohittaa niin kovin helposti pätevän. Suurikin tietomäärä sivutetaan vaikkapa hyvällä lauluäänellä, sievällä ulkonäöllä tai kenties jollakin urheilusaavutuksella. Kun näihin politiikassa täysin tarpeettomiin arvoihin yhdistetään kova pyrky, niin siinä meillä on sitten ministeriainesta. Ja valmis katastrofi.

Täytyy myöntää, että samankaltaista toimintaa on hieman näkösällä kaikkialla maailmassa, mutta meillä se on erityisen jalostunutta. Jos voitat olympiakultamitalin, on varma, että olet tervetullut minkä puolueen ehdokaslistalle tahansa, jos osaat lukea ja kirjoittaa.

No ei tuolla viimemainitulla vaatimuksellakaan ole niin väliä.