Suomi sinänsä on vanha asia, ja suomalaisuudestakin on puhuttu jo ainakin sen sadan vuoden ajan, jonka Suomen tasavalta on ollut olemassa. Toki suomalaisuudesta on puhuttu jo 1800-luvullakin pääsääntöisesti ulkomaalaislähtöisten Lönnrothin, Runebergin ja Snellmanin ajoista alkaen. Ja miksikä ei peräti 1500 luvulta Agricolasta lähtien. Suomalaisuudesta on siis voitu puhua ja samalla laulaa saksalaisen Paciuksen säveltämää kansallislaulua. Oikeasti mitään rodullista suomalaisuutta ei ole olemassakaan, sillä me kaikki olemme enemmän tai vähemmän ”mamuja”.
Suomeen on tullut asutusta
niin idästä, lännestä, etelästä kuin pohjoisestakin. Jo paljon ennen kuin
puhuttiin suomalaisuudesta, oli Suomen niemellä asutusta. Ensimmäiset tulivat
maahamme heti sen jälkeen, kun mannerjäätikkö oli väistynyt Itä-Suomen yltä. Hekin
siis olivat maahanmuuttajia eivätkä mitään rodullisia suomalasia. Lämpötilan
vähitellen kohotessa alkoi maata vapautua, ja eri maakuntamme alkoivat
vähitellen saada myös varsin monikulttuurista asujaimistoa. Rannikolla ja sisämaassa
oli jo melko vakaa metsästäjä- ja keräilijäkulttuuri. Geneettisesti nämä
ihmiset olivat lähinnä keskieurooppalaisia, mutta osittain myös nykyisen Volgan
rannalta ja lappalaisväestöä, joka on ehkä alkuperäisintä nykyisen Suomen
asujaimistoa.
Kaikesta tästä voidaan
kuitenkin vetää se johtopäätös, että mitään luvattua maata ei Herramme millekään
siunatulle Suomen kansalle ole antanut, jota me ”mamut” sitten olisimme
oikeutettuja varjelemaan ja ajamaan pois jälkeemme tulevat. Toki olemme
oikeutettuja valvomaan lakeja, joita yhteiskuntaamme on luotu, mutta se sitten
onkin ainut asia, johon meillä on oikeus. Ihon väri, kieli, uskonto tai syntymäpaikka
ei saisi muodostaa estettä tulla tähän maahan. Päinvastoin, meidän tulisi olla
entistä auliimpia tarjoamaan asuinsijaa niille, jotka sitä tarvitsevat, sillä
tuntuu kohtuuttomalta, että meillä on lähes kymmenen kertaa niin paljon maata
henkeä kohden kuin useimmissa maailman maissa.
Vähintään yhtä kohtuutonta
kuin Fortumin johtajan palkka verrattuna keskivertokansalaisen tuloihin.
Kohtuuttomaksi tämän asian
tekee myös se, että siinä missä tämä alkuperäisasujaimisto metsästi, keräili
luonnon antimia ja vähän myöhemmin oppi viljelemään maatakin, nämä hieman
myöhemmin tulleet ”mamut” toivat tulessaan teollisuuden, rakennustaidon ja sitä
kautta hyvinvoinnin.
Mitkä sitten ovat ne
”maahanmuuton kustannukset” joita perussuomalaiset ovat vuosikausia hehkuttaneet?
Kokemus on osoittanut, että toistaiseksi maahanmuutto on tuonut tuloja,
työllisyyttä ja hyvinvointia.
Ei kauppiaskaan voi laskea
kannattavuutta ihan sillä perusteella, että jättää myyntitulot merkkaamatta
kirjanpitoon, johon on merkitty ostot ja palkat. Jos oikein olen ymmärtänyt,
niin tähänhän ”persut” pyrkivät.
Seuraava suuri projekti
lienee kansalaistemme lajittelu lähtömaan mukaan. Ihan varma en ole, mutta
luulen, että minut kirjattaisiin venäläiseksi. Vaikka olisihan tässä
vaihtoehtona 46 muutakin kansallisuutta, joista suomalaisuuden on katsottu siinneen.
Niin… voitaisiinko kieltää
sitten maahantulo uskonnollisin perustein? Voi voi tuota meidän eduskuntaa, kun
sääti uskonnonvapauslain. Ei siis oikein voida, mutta mitäpä siitä. Ulkomailtahan
kaikki uskonnot ovat peräisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti