Valheellista propagandaa

Olen usein ihmetellyt ja arvostellutkin suomalaisen yhteiskunnan propagandaa, jossa yritetään julistaa Suomi maailman parhaaksi maaksi lähes millä tahansa alalla ja millä mittarilla mitattuna milloinkin. Tärkeintä on, että sitä ei oikeasti voida mitata millään mittarilla. Voidaan siis sanoa, että meillä on maailman parhaat kätilöt, vaikka siihen ei oikeasti ole mitään perustetta. Ei minulla toki mitään kätilöitä vastaan ole, mutta jotenkin tuo väite ylivertaisesta paremmuudesta tuntuu niin kornilta, että olen usein ottanut sen esille. 

  

Toinen lähes yhtä korni väite on ”Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa”. Näinhän ei tietenkään ole, vaan tämä tieto perustuu tilastoon, jossa on huomioitu ainoastaan suoranainen viranomaisiin kohdistunut lahjonta. Siis se korruption alkeellisin muoto, jota monessa maailman maassa esiintyy toki enemmän kuin Suomessa. Toki meilläkin sitä esiintyy, mutta ei aivan samassa määrin kuin monessa muussa maailman maassa. Meillä korruptio esiintyy hieman toisessa muodossa, ja Jari Aarnion tapaiset rikolliset poliisit ovat harvinaisempia.

Katselin tässä kuluneella viikolla ohjelmaa suomalaisesta korruptiosta, josta tutkijat olivat saaneet satoja vihjeitä. Kyse on ns. ”Turun taudista”, joka on levinnyt kaikkialle maahamme. Se on rakenteellista korruptiota, jossa yksi mies saattaa neuvotella itsensä kanssa istumalla vuorotellen neuvottelupöydän toisella puolella ja sitten taas toisella. Jos tämä ei ihan tällaisena onnistu, niin otetaan avuksi ”hyväveliverkosto, jossa sitten joku vapaamuurari auttaa toista rapparia.

Tämä rakenteellinen korruptio on jyllännyt kautta aikojen tässä maassa, jossa varsin yleistä on ollut, että yksityinen ihminen ja joku kunta ovat tehneet keskenään kauppoja, joissa esimerkiksi jonkin maapalan arvo on noussut moninkertaiseksi silloin, kun ostajana on ollut kunta. Siis me veronmaksajat.

 Juuri tällä hetkellä meidän suurin ongelma on tuulimyllyt, joiden kannattavuus nyhdetään veronmaksajien lompsasta. Uskallan väittää, että yhtään myllyä ei olisi pystyssä, jos ne joutuisivat toimimaan liiketaloudellisella perusteella. Joku hyväveliverkostohan siinä on takana, että täysin perusteeton tuulivoimatuki kiskotaan muutenkin vaikeuksissa olevien veronmaksajien lompakoista, mutta se ei sittenkään ole noiden häkkyröiden suurin haitta, joita on niin paljon, että en edes jaksa nyt ruveta luettelemaan.

Korruptio parhaimmillaan loistaa silloin, kun näitä myllyjä halutaan sijoitella jonkun kunnan alueelle. Kunnalle näistä tuleva hyöty on varsin vähäinen, mutta kunnalliset päättäjät ovat usein edun saajia. Joillekin lankeaa suuret vuokratulot maasta ja toiset hankkivat esimerkiksi täytemaata myymällä.

Tuulivoimayhtiöiden lobbarit ovat hyvin tarkoin tutkineet, mistä narusta missäkin kunnassa kannattaa vetää ja ketä päättäjät ovat. Pääsääntöisesti kyse on kierrätyksestä ja välillisistä eduista. Joskus käytetään kyllä selkeää lahjontaa, joka salataan huolella. Yleensä kunnan etu jää varsin vähäiseksi, mutta tosiasiassa se ei ole tarkoituskaan. Tuulivoiman ainoa tarkoitus on tuottaa tavalla tai toisella etua tuulivoimayhtiöille, ja tässä ”sodassa” kaikki keinot ovat luvallisia.

Suomi on rakenteellisen korruption mallimaa. Tämän korruption kitkeminen pitäisi olla koko kansan asia. Ehkäpä sen voisi aloittaa eduskunta, vaikkapa säätämällä lain, jonka mukaan ministerit eivät saisi enää äänestää omasta luottamuksestaan. Eikös tämän pitäisi olla niitä alkeellisimpia jääviysasioita? Myös kuntien tarkastuslautakunnissa ei saisi olla mukana kunnanvaltuuston tai kunnanhallituksen jäseniä. Ihan kokemuksesta tiedän, että eivät hekään kovin halukkaita ole penkomaan omia väärinkäytöksiä tai virheitä.