Olen pääsääntöisesti koettanut kirjoittaa tässä blogissani vain asioita, joiden paikkansapitävyyden kuka tahansa voi tarkistaa milloin tahansa. Nyt sanon jo etukäteen ennen kuin luette riviäkään eteenpäin, tulee tässä nyt niitä paljon puhuttuja mielipiteitä. Niitäkin minulla nimittäin on ja joskus jopa latelen niitä.
Koska en ole
mikään johtamisen asiantuntija, olen siis luokitellut tässä esittämäni asiat
lähinnä mielipiteiksi, joskin voi olla, että en ole ihan ainut, joka seisoo
kanssani samassa rivissä.
Johtaminen
on vallankäyttöä, jota tapahtuu niin yhteisöissä kuin yksityiselämässäkin, jopa
parisuhteessa. Johtamisen idea on se, että johtaja saa yksilöt toimimaan
yhteisen päämäärän hyväksi haluamallaan tavalla. Hyvä johtaja tekee sen hyvällä
tavalla, mutta huono johtaja laskelmoi ja juonittelee, turvautuen jopa
epäeettisiin keinoihin.
Pääsääntöisesti
hyvä johtaja onnistuu tuossa tavoitteessaan luotsata johtamansa yhteisö
asetettuun päämäärään. Huono johtaja sen sijaan vie asiat hunningolle. Ei ole
olemassa mitään keinoa, millä voisi asettaa oman epäonnistumisensa muiden
syyksi, vaikka siihen saattaa olla isokin kiusaus.
On toki
mahdollista, että hyväkin johtaja joskus epäonnistuu. Hyvän ja huonon johtajan
erottaakin juuri siitä, että hyvä johtaja myöntää epäonnistumisensa, kun taas
huono johtaja koettaa syyttää lähes kaikesta toisia.
Tämä on se
sääntö, joka pätee kaikissa yhteisöissä ja yrityksissä.
Henkilökohtaisesti
en ole koskaan onnistunut johtajana, niinpä olen antanut tämän perheen
johtamisenkin osaavampiin käsiin. Pidän itseäni kuitenkin kohtalaisena
johtoryhmän jäsenenä ja olen ollut aina valmis kantamaan johtokunnille kuuluvan
hallitusvastuun, siltä osin kuin se minulle on kuulunut. Niinpä olenkin saanut
olla monien yhtiöiden ja yritysten hallituksessa. Merkittävimmät jopa koko maan
kattavia yhteisöjä. Joskus näitä minun ajatuksiani on kuunneltu, mutta ei
suinkaan aina. Kaipa minun hyvä puoleni onkin se, että olen tukenut enemmistön
päätöksiä silloinkin, kun olen ollut asiasta toista mieltä.
Ei toki
tarkoitukseni ole itseäni kehua, kerroinpahan vain, että olen toki ollut
muissakin hallituksissa kuin taloyhtiön hallituksessa, joten saattaa olla totta,
että joskus tiedän mistä puhun. Nuo hallituspaikat ovat erinomaisia
näköalapaikkoja yhteiskunnan eri portaisiin.
Ei se aina
ole kaunista katseltavaa. Kaikilla tasoilla tässä yhteiskunnassa on hyviä ja
huonoja johtajia. Hyvän johtajan toimintaan ei yleensä ole paljoakaan
lisättävää... voidaan vain todeta, että tämän ja tämän hän on saanut aikaan. Huonot
johtajat ovat sitten niitä, jotka sortuvat oikopoluille.
Suomea
sanotaan maailman vähiten korruptoituneeksi maaksi. En tietenkään voi väittää
vastaan, sillä en läheskään kaikkien muiden maiden korruptiosta tiedä mitään,
mutta syvästi tuota epäilen.
Minä sain
ensimmäisen oikean työpaikkani urheilumenestykseni myötä. Tietysti otin sen
vastaan, koska olin nuori ja tarvitsin työtä. Ehkä en vienyt silloin paikkaa
keneltäkään muulta, mutta kyllä nyt suhtautuisin asiaan jo hieman
kriittisemmin. Se, että olin kohtuullisen hyvä jalkapalloilija ja melkoisen
hyvä nyrkkeilijä, ei tehnyt minusta sen parempaa sähköasentajaa kuin muistakaan
saman koulun käyneistä. Se, että minut valittiin suhteellisen tasavahvasta
porukasta, ei tee asiasta vielä korruptiota.
Korruptiota
onkin minun mielestä jo se, että jonkin puolueen jäsenkirja käy
pätevyystodistuksesta. Se on ollut maan tapa Suomessa jo kauan. Ei ole aivan
harvinaista sekään, että veljenpoikana oleminen antaa suuremman pätevyyden kun
joku yliopiston tutkinto. Jonkin asteista korruptiota oli myös se, että
ministerien pätevyysvaatimuksia löysättiin, kun haluttiin saada
oikeusministeriksi sopiva.
Voin kertoa,
että korruptiosta kieltäytyminen on erittäin vaikeaa, enkä oikein monta
tapausta tunne, jossa joku olisi kieltäytynyt viranomaisen antamasta avusta....
vaikkapa sakkolapun repimisestä.
Hyvävelijärjestelmää
en erityisen hyvin tunne, mutta olen kuullut, että Suomessa on yhteisöjä,
joiden jäsenille on tarjottu joitakin etuja vain siksi, että kuuluvat tuohon
yhteisöön.
Kuulunhan
minäkin pariinkin kansainväliseen yhteisöön, mutta en ole koskaan kuullut, että
noiden yhteisöjen jäsenet saisivat mitään erikoiskohtelua missään asiassa.
En siis voi
mennä takki levälläni jonkun lippujonon ohi ja kuuluttaa suurella äänellä: ”Ettekö
tunne minua, minä ole Nescio Nomen Kalajoen kaupungin valtuustosta". En
voi sitä edes kokeilla, kun en kerran ole :-)
Minun
veikkaukseni on, että Suomi on eräs maailman korruptoineimmista valtioista,
mutta meillä korruption on tosi hienosti piilotettu sileän julkisivun taakse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti