Narvan taistelu ja Tarton rauha

Narvan taistelu ja Tarton rauha - historiallisia tapauksia nuo molemmat. Ihan itse saatiin taas ne kokea, kun oltiin katsastamassa asuntoja Virossa. Toki nämä taistelut ja rauhat tapahtuivat perhepiirissä, kun Pirjon kanssa oltiin eri mieltä niin ajoreiteistä kuin myös asumismukavuuksista. Puoli päivää etsittiin Tallinnassa asunnonvälittäjää, jonka kanssa oli tehty treffit, mutta aina vaan koettiin sama ihme: kun itään lähdettiin ja hetki ajeltiin, niin taas tultiin lännestä takaisin Tallinnaan. 

  

Lopulta siten kyllästyttiin ja ajeltiin ensimmäiseen vaihtoehtoiseen kaupunkiin Loksaan. Siellä oli kolmekin asuntoa, joita piti katsastaa. No ei tietenkään se niin mennyt, sillä oikeasti päästiin sisään vain yhteen, jota omistaja tuli esittelemään. Se oli tosi miellyttävä sekä huoneistona että myöskin rakennusympäristöineen, mutta pientä pintaremonttia tarvitsisi. Säälitti myös siellä asuva perhe, joka oli selkeästi häätöuhkan edessä. Varmasti se vaikuttaa päätökseen, jos nyt sitten lopulta päättäisimme tämän asunnon ostaa. Oikeastaan olimme jo tässä vaiheessa sitä mieltä, että tämä tai ei mitään.

 

Loksan edut olivat ehdottomasti tosi kaunis luonto, puistomainen ympäristö eikä yhtään tuulimyllyä. Niistä suurin osa virolaisista tuntui olevan kanssani samaa mieltä: täysin tarpeettomia häkkyröitä, joiden tuotto on suunnilleen nolla.

Loksasta ei tietenkään löydetty paikkaa, johon päänsä kallistaisi, joten sitten vaan kohden seuraavaa isompaa kaupunkia, joka näytti olevan Rakvere. Ja löytyihän sieltä kodikas pieni hotelli, josta moni suomalainen majoitusliike saisi mennä oppia hakemaan. 

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa Narva-Joensuuhun, koska halusin esitellä Pirjolle paikan, josta oli joskus yrittänyt leipääni repiä. Tiukassa oli leipä silloin maailmalla, kun elettiin vielä Neuvostoliitto-nimisessä työväestön paratiisissa. Kivahan tuolla oli nyt ajella ja näyttää, että paratiisihan se oli, ainakin luontonsa puolesta. Leipäkin oli vähän löyhemmässä kuin silloin lähes 30 vuotta sitten. Todistettiin tämäkin, kun muutamalla sentillä ostettiin piirakoita rantakauppiaalta. 

 

 

  

Narva-Joensuussa ei sitten kauemmin viivyttykään. Heti kun Pirjo oli järkytyksestä toipunut, jatkettiin vähän joen vartta ylöspäin, melkein vieressä sijaitsevaan historialliseen Narvan kaupunkiin, jossa yövyttiin sitten venäläisessä, mutta melko tasokkaassa hotelissa.

 

Jotta tämä risteily siis olisi ollut täydellinen, piti tietysti pistäytyä jo Neuvostoliiton aikana tunnetussa Kuremäen luostarissa. Kuremäen luostari oli Neuvostoliiton ainoa nunnaluostari. Vaikka muutoin varsin kristinuskon vastainen neuvostojärjestelmä pyrkikin systemaattisesti tuhoamaan kaikki muut uskonnot paitsi kommunismin, luostarilaitos onnistui pysymään pystyssä koko ateistisen järjestelmän ajan. Nykyisin luostarit ovat varsin loistokkaita laitoksia, joissa kannattaa vierailla, olitpa sitten uskovainen tai et.

Jonkin verran helpotti ajatus, että löytyisipä vielä asunto tai ei, niin ratkaisu oli joka tapauksessa tehty. Ratkaisu siis siinä mielessä tehty, että jos Viroon, niin Loksaan. Jos taas Suomeen, niin sitten Lahteen. Tulihan tässä taas uusi pulma, kun jo matkalla oli saatu lahtelainen tarjous, joka koski erään Pirjon ystävättären asuntoa. En minä aivan tumpelo ole viron kielessäkään, mutta kieltämättä Suomessa kieliongelmat olisivat vieläkin vähäisemmät. En nyt juurikaan välitä imgohaitasta, vaikka olenkin hehkutellut Viroon muuttoa ja se ei nyt sitten toteutuisikaan. 

 

Tätä kirjoittaessani en ole vielä päätöstä tehnyt, mutta varmasti jonnekin muutetaan, sillä kuten kaikki näkevät, talon olemme panneet myyntiin ja tavaraa saa tulla ostamaan 20 -21.08. Huutokauppa on sitten joskus myöhemmin ja loput lahjoitetaan Pääkköselle.

Näin se sitten menee. Ei tullut Kalajoelle minun hautapaikkaani, mutta jonkinlainen muistomerkkihän tuo tsasounakin on. Sen tulevaisuus on vielä täysin avoin, mutta eiköhän Herramme jonkin ratkaisun keksi, onhan hän hoidellut isompiakin projekteja. Itse käski tämän rakentamaan, niin että kyllä se siitä.