Liiku henkesi edestä

Tämä blogini pitää sisällään asioita melko laajalti. Voisin jopa kuvitella itseäni lähes kaikkien alojen ammattilaiseksi, ellen asennoituisi kirjoittamiseen lähinnä niin, että kyseessä on minun mielipiteeni. Toki mielipiteen taustalla on laaja kokemus ja näkemys sekä varsin vankka koulutus. Tapanani on myös hankkia tietty varmuus asioista ennen niiden julkaisua, joten pidän itse näitä kirjoituksiani vähintään varteenotettavina.

On yleisesti tiedetty asia, että läpi elämän jatkuva liikkuminen jatkaa elämää useilla vuosilla. Liikkumisen esimerkki en enää ole, sillä sydän on se ihmisen heikko kohta, joka saattaa rajoittaa liikkumista niin entisiltä urheilijoilta kuin myös täydellisiltä amatööreiltä. Kovasti tyytyväinen olen kuitenkin siihen, että olen onnistunut sätkimään tällä planeetalla jo näin kauan.  Sepelvaltimotaudin olen saanut perintönä, mutta vibroakustinen oireyhtymä lienee lahja tuulivoimayhtiöltä. Näiden vaivojen yhteisvaikutus on sitten aiheuttanut sen, että olen joutunut rajoittamaan liikuntaa.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on kertoa ihmisille mahdollisimman laajasti, että liikkukaa niin kauan kuin voitte.

Ei blogia ilman moitteita. Niinhän se taitaa mennä, joten puolustaudun nyt sitten meidän Herramme sanoin: ”Eivät terveet tarvitse parannusta, vaan sairaat.”  Kyllä tämän kunnan päättäjien pitäisi ymmärtää, että ei Kalajoki tarvitse parkkitaloja, mutta mitat täyttävän urheiluhallin se olisi tarvinnut.  On suorastaan kohtuutonta, että itseään kaupungiksi nimittävä paikkakunta antaa ainoan SM-liigatasoisen palloilujoukkueen menettää liigalisenssinsä pääasialliseksi siksi, että ei voitu osoittaa kunnollisia olosuhteita.  

Ymmärrän hyvin, että ei kyse ole pelkästään siitä, että liigatason pelimiehet olisivat saaneet paikan missä pelata, vaan nuoriso olisi saanut idoleita ja sitä kautta kipinän liikkumiseen, mistä olisi voinut tulla elämäntapa. Ihan omakohtaisesti voin tuon todistaa, sillä sisareni kummisetä ”Lenni” Viitala oli Lontoon olympialaisten (-48) kultamitalisti ja suuri esikuvani.  Ei minusta painijaa tullut, mutta yhä edelleen olen ylpeä niistä kolmesta SM-tason mitalistani, jotka palkintokaapistani löytyvät. Olipa laji mikä hyvänsä, niin nuo esikuvat potkaisivat liikkeelle liikuntaharrastuksen, joka hiipui vasta noihin mainittuihin vaivoihini.

Kaikilla ei ole taipumusta sydänvaivoihin. Kaikki eivät sairastu edes mainitsemaani vibroakustiseen oireyhtymään.  Kaikki kuitenkin kuolevat aikanaan, mutta liikunta parantaa elämän laatua ja kenties jatkaakin hieman tätä vaellustamme täällä.

 

Esikuvat ovat hyviä motivaation lähteitä. SM- liigajoukkue lajissa kun lajissa tuo myös markkina-arvoa paikkakunnalle.  Anteeksi kovasti, mutta minusta joskus tuntuu, että päättäjillä ei ole päässä muuta kuin hattu.